Sivut

30.12.2012

Mitä tulikaan tehtyä?

Selailin aikani kuluksi blogin postauksia taaksepäin ja fiilistelin mitä kaikkea tulikaan kuluneena vuonna tehtyä. Sitten höyrähdin, latasin koneelle kuvankäsittelyohjelman ja tein kuvakoosteen teidänkin riemuksenne.


Tammikuu



Helmikuu



Maaliskuu



Huhtikuu



Toukokuu



Kesäkuu



Heinäkuu



Elokuu



Syyskuu



Lokakuu



Marraskuu




Joulukuu




Vaikka omasta mielestä ajoittain tuntuikin siltä, että aikapula vaivasi ja aikaansaannokset jäivät tänä vuonna edellisvuotta vähäisemmiksi, kuvakollaasi todistelee kuitenkin muuta. Tiivistyksen myötä on myös kiva huomata kehitys jota vuoden mittaan on niin käsityö- kuin dokumentointirintamallakin tapahtunut. Tästä on mahtavaa jatkaa kohti uutta käsityövuotta! Ensi vuonna tiedossa on ainakin jotain ihan uutta matonkuteista, painimista sahan ja laudankappaleiden kanssa, betonia ja ennen kaikkea ankaraa tarvikevarastojen pienentämistä.

Ihanaa on myös ollut huomata kuinka blogi on hiljalleen kasvanut vuorovaikutteiseksi - kiitos siitä kuuluu teille ihanille, jotka täällä piipahtelette ja toisinaan jotain nasevaa tokaisettekin. Kiitos! :) Ensi vuoteen!


28.12.2012

Tupsupipot



Lomalla mieli lepää, kädet eivät. Pitkästä aikaa tartuin virkkuukoukkuun ja kävin jämälankojen kimppuun.





Vuorokaudessa virkkasin pipot neitosille. Värit on valittu yhteensopiviksi talvihaalareihin ja viimeistelyksi virkkasin pallot tupsuiksi. Pirteät pienet skeittaajapiposet - mulle tulee aina virkatuista myssyistä mieleen ne pojat, jotka onnistuivat tekemään perinteisestä käsityöstä hienon bisneksen. :)

25.12.2012

Joulupaketit


Tänä jouluna tonttulinjaltani putkahteli tällaisia paketteja. Paperinaru ja voimapaperi jo pitkään mukana paketoinneissa kulkeneena, kakkupaperit ja tagit hieman uudempina tuttavuuksina. Ja värit - ei punaista eikä pukkeja, mutta kyllä näissä ehkä hyvällä tahdolla ripauksen joulua näkee. Hopeisissa nyt ainakin!

Kaunista joulua kaikille lukijoille ja täällä piipahtaville!

24.12.2012

Helmisydämet



Pikainen joulukoriste - rautalankaan pujotellut helmet. Vanha juttu tämäkin, ja omallakin 'to do' -listalla jo viime vuodesta. Kuuseen, kranssiin, ovenkahvaan...




... tai vaikka kukkaruukkuun. Ja mikä parasta, tämäkin luettaneen kausikoristeeksi joulukoristeen sijaan.

23.12.2012

Puutontut



Kukaan itseäänkunnioitava hamstraaja ei heitä pois mitään mitä voi vielä tulevaisuudessa hyödyntää. Esimerkkinä tällaisista jemmattavista asioista ovat viime talvena puutöissä tehdyistä heinäseiväs-tikapuista jäljelle jääneet palikat. Kahdesti nämä palikat (ja seipäät) ovat saaneet mukana muuttaa, mutta eipäs mennyt sekään hukkaan!




Askarreltiin nimittäin kärkipalikoista neitosten kanssa puutontut. Rajasin maalattavan alueen ilmastointiteipillä, neidit sutivat maalia. Maalin kuivuttua rapsin teipit pois ja tontut saivat nenät puuhelmistä. Yksinkertaista ja nopeaa.



16.12.2012

Ovikranssi



Pikainen sunnuntai-iltapäivän askartelu on alunperin ulko-oveen suunniteltu kranssi. Tämä on siinä rajoilla onko itse tehty mitään koko komeudesta, sillä kranssi on Sinellistä, nauhat ompelulaatikon kätköistä, nappi kierrätetty ja puinen sydän jostain sekatavaraliikkeestä aikanaan ostettu. Nyt ainoastaan sommittelin kokonaisuuden kasaan, liimasin osat kuumaliimalla toisiinsa ja nostin komeuden lipaston päälle odottamaan ulko-oveen pääsyä. Taitaa kuitenkin kranssi jäädä joulun ajaksi siihen, sillä a) en kuitenkaan jaksa lyödä naulaa oveen ja b) kranssi sopii lipaston päälle hienosti hyasinttien ja tuikkujen viereen nököttämään. Olkoon. Sitä paitsi mulla on jo uusi hieno idea uudesta ovikranssista odottamassa toteutustaan!


15.12.2012

Pitsilumihiutaleet



Lumen ja pakkasten myötä ikkunatkin saivat omat lumihiutaleensa. Nämä hiutaleet ovat kierrätystä parhaimmillaan; pitsiliinat ovat muihin tarpeisiini soveltumattomista isoista liinoista irroitettuja pieniä ympyröitä, koristeluun käytetyt muovihelmet ja -kristallit puolestaan purettu vanhoista käyttämättä jääneistä kaulakoruista. Pitsiliinojen kovettamiseen käytin pitkän selvittelyn jälkeen Paverpolia, jolla lopputuloksesta tulikin oikein hyvä - reikiin ei jäänyt liima - tms. seosta ja kellastumisen vaaraa ei sillä tärkätessä ole kuten vesi-sokeri -liuosta käytettäessä olisi.




Harmikseni lumihiutaleet ovat tosi hankalia kuvata ikkunassa vastavaloon, joten joudutte tyytymään näihin lavastuksiin. Voin silti hyvällä omallatunnolla hehkuttaa näiden olevan vielä kauniimpia luonnossa, roikkuessaan ikkunoissa pienissä ryhmissään. Onneksi nyt on päätetty jouluvalojen nimikkeen muuttamisesta kausivaloiksi, joten voisin minäkin nimittää nämä potentiaaliset joulukoristeet kausikoristeiksi, ja riiputtaa niitä ikkunassa huhtikuuhun saakka!

13.12.2012

Silkkimassakoristeet



Neitoset saivat eräänä aamuna Tontun Tupa -joulukalenteristaan paketillisen silkkimassaa. Vähän kuin askartelumassaa, mutta huomattavasti kevyempää ja normaalissa huoneilmassa kuivuvaa.  Ja tahmean tarttuvaista!


Sitä kaulittiin, kuvioitiin ja painettiin..


.. ja saatiin aikaiseksi lähes paperisen keveitä sydämiä, palloja, tähtiä ja enkeleitä. Massan kuivuttua lisäsin ripustusnarut ja helmet. Näitä lähti joulukortin sijaan jouluisina tervehdyksinä, omaan kuuseenkin jätin muutaman ripustettavaksi.




Kaikesta tahmeudestaan huolimatta tykkäsin massan muovailtavuudesta – hyvin pehmeää pienenkin muovailijan käteen ja valmiit kuivat koristeet ovat tosi keveitä. Massaa voi kuivuttuaan myös maalata. Tämän materiaalin pariin istahdan varmasti toisenkin kerran!

12.12.2012

Perhosvalaisin

Blogiseikkailijoille tämä on jo vanha juttu, mutta lankesinpa siihen minäkin. Vai voiko joku väittää että olisi pystynyt ohittamaan näin potentiaalisen tuunauskohteen, joka oli tarjolla puoli-ilmaiseksi? En minä ainakaan!






Kyseessä on siis vanha lastenhuoneen lamppu virttyneellä johdolla ja aikansa kangaspäällysteellä roikkuvine pelleineen. Toisinsanoen aivan kamala viritys, mutta hintaakin vain 3 e.




Pikainen kurkistus rakenteisiin osoitti metallikehikon olevan priimassa kunnossa, joten riitti kun poistin kangasosan ja roikkuvan pellen, ja uusin sähköjohdon lamppuineen. Leikkurilla leikatut perhoset lennähtivät lampun kehälle ihmettelemään ja tuomaan keveitä heijastuksia seinille.




Yksinkertainen, ääriviivapiirteinen lamppu sopii lastenhuoneeseen itseasiassa todella hyvin, sillä tapettikin on valkoisella viivapiirroksella kuvioitua. Hento ja kevyt, mutta kuitenkin ilmeikäs. Ja edullinen! Jos kyllästyttää, kiertoon vaan!


Ja tästähän tosiaan lähdettiin, aika komea vai mitä? Kuka muistaa nämä lamput 80-90 -luvulta?

9.12.2012

Adventtikynttilät


Nopea ja yksinkertainen adventtikynttelikkö syntyi meillä näin - kauppareissulta koriin neljä pöytäkynttilää, ompelutarvikelaatikosta neljää erilaista Tilda-nauhaa kynttilöiden ympärille, nauhojen kiinnitys kirppikseltä ostetuilla kynttilään tarkoitetuilla numeroilla ja kynttilät palamattomalle alustalle. Jouluvaloja etsiessä käsiin osui vielä tuo metallinen pieni lumihiutale, joka pääsi joukkoon.



Valoisaa joulunodotusta!


6.12.2012

Lankkupöytä



Olohuone on ollut pitkään ilman sohvapöytää. Oikeastaan pakostakin, sillä kaikki aiemmat kodit ovat olleet suhteellisen pieniä ja neitosten vallattua leluillaan ja tavaroillaan enenevissä määrin tilaa taloudestamme, joidenkin asioiden oli vain siirryttävä ja tehtävä osaltaan tilaa. Mutta nyt, nyt se on jälleen täällä! 



Lankkupöytä on erityisen rakas - se on haave umpipuisesta, itse tehdystä kalusteesta, jossa olisi särmää ja luonnetta. Sillä on myös tarina. Sen lankut ovat osa telineitä, jotka ovat olleet pystyssä ympäri kotiamme sen rakennusvaiheessa. Talon valmistuttua telineet purettiin polttopuukasaan, josta kävin nappaamassa parhaat pätkät päältä. Kaikki eri levyisiä, ja juuri siksi aivan ihania. Hioin ja vahasin, ruuvasin kasaan ja kiinnitin teollisuuspyörät alle.




Rakas kanssaeläjäni pyöritteli pitkään päätään, varmisteli moneen kertaan olenko ihan tosissani. Että vain 18 cm korkea sohvapöytä? Että teollisuuspyörät?! Onneksi miehen ystävä oli tokaissut nasevasti: "Kuule, ei meidän tarttekaan ymmärtää, me ei olla taiteilijoita!"

Psst! Kuka muistaa ison pitsimaton?

5.12.2012

Tilkkupäiväpeitot

Joskus asiat vievät aikaa. Toisinaan jopa niin paljon, että voidaan puhua ikuisuusprojekteista. Suunnittelu, leikkaaminen, sommittelu, ompelu, tikkaaminen, viimeistely... Puhumattakaan (edelleen) puuttuvasta nettiyhteydestä. Tässä nämä nyt kuitenkin olisivat, ihanuudet!



Neitoset siirtyivät jokunen viikko sitten "isojen tyttöjen sänkyihin" nukkumaan. Uudet sängyt vaativat ilman muuta isommat päiväpeitot ylleen. Samanaikaisesti kangasvarastot kaipasivat kipeästi inventointia, joten tilkkupeitot syntyivät kierrätysajatuksella - uusia, vain peittoja varten hankittuja kankaita on vain muutamia, muut ovat kangaslaatikoiden aarteita.



Tilkkupeitto on rakennettu pitkistä suikaleista, joka helpotti sekä leikkaamista että kankaiden kohdistamista. Vuoreksi kumpaankin peittoon ompelin vanhan, iloisenvärisen lakanan ja sinisen peiton vanukin on vanha, pieneksi pesty ohut patjansuojus.



Yhtenäistä ilmettä peittoihin tuovat savunharmaaseen taittavat violetit raidat ja kanttaukset, ja aika kivasti peitot yhteen sopivatkin - reippaat ja herkät samaan aikaan.

Muistuipa jälleen mieleen sekin miksi tilkkuilu ei kaikessa pikkutarkkuudessaan ole ihan suurinta suosikkipuuhaani, onneksi lopputulos kuitenkin palkitsee vaivan ja saa tehdyn työmäärän tuntumaan erityisen tärkeältä.

15.11.2012

Jos vaikka vähän liimais..

Muuttolaatikoiden pakkaaminen ei ole se ykkösjuttu, jos mieluisia asioita listaisin. Mitä enemmän pakkaan, sitä helpommin keskittymiseni herpaantuu ja alan haahuilla. Ja kun haahuilee, saattaa syntyä vaikka tällaista!




Eräästä romulaatikosta löytyi isoja paperiklipsejä. Toisesta laatikosta löytyi supermagneetteja ja liimaa.




Niinpä. Nyt on taideteokset ja muut tärkeät paperit hyvässä nipussa jääkaapin ovessa.

11.11.2012

Simon ja Annin nukkumapesä


Yksi neitokaisten suosikkileikeistä on nukkeleikki ja etenkin nukkejen, Simon ja Annin, peittely unille. Peitoiksi päätyivät niin omat vaatteet, wc:stä napatut pyyhkeet kuin siivousrätitkin. Tarvittiin siis peittoja, tyynyjä ja patjoja.



Patjoiksi pilkoin vanhan tarpeettoman petauspatjan. Pienet patjapalat päällystin kierrätetyillä puuvillakankailla. Tyynyt ompelin samaan tapaan, niihin täytettä tuli vain useampi kerros.



Vauvojen peitot ompelin toisen tilkkupeittoprojektin ylijäämäpaloista (tästä on tulossa oma postauksensa pian!). Tilkkupeittojen kangassuikaleet tytöt saivat itse valita, yhteistuumin järjesteltiin tilkut kivoihin värisuoriin ja ommeltiin yhdessä yhteen. Taustakankaat ovat kierrätettyjä pöytäliinoja, väliin tikkasin fleeceä. Taisi neitosilla nälkä kasvaa syödessä, sillä nyt omat peittonsa tarvitsisivat kuulemma nallet, puput, nukkekodin nuket ja muut lelukaverit...

25.10.2012

Satupuu

Uusi koti on viimeistelyjä vaille valmiina. Innostukseni alkaa olla ylitsepursuavaa, ja jotain tekemistä on ollut pakko keksiä ettei odottaminen käy sietämättömäksi. Tulevan kuukauden aikana tiedossa on siis useampiakin postauksia erilaisista DIY-jutuista joita olen uutta kotia varten tehnyt. Tässä niistä ensimmäinen!




Satupuu löysi tiensä tyttöjen huoneen seinälle. Harmaa seinä hentoisen raikkaalla puukuviolla piristää muuten valkoisten seinien ympäröimää leikkihuonetta. Pitkän pohtimisen jälkeen päädyin maalaamaan puun harmaalle (x487) seinälle puhtaanvalkoisella sävyttämättömällä maalilla. Lehdet ovat tapettien jämä- ja näytepaloja.




Seinämaalauksen toteutus on "vanhanaikainen" - hahmottelin mieleisen puun tussilla paperille, paperilta puu kopioitiin piirtoheitinkalvolle ja kalvolta heijastin kuvion maalausta varten seinälle. Sittemmin kuulin että helpommallakin olisi päässyt kun olisi käyttänyt videotykkiä, mutta eihän siinä nyt olisi ollut yhtään samanlaista fiilistä!




Puu on reilut 2 m korkea, joten kokoa maalauksella on mukavasti. Jatkosuunnitelmiakin puun suhteen löytyy, mutta niihin sitten toisen kerran. Turha lie mainita kuinka neitoset innostuivat puusta (onko edes olemassa asiaa josta ei kaksivuotias innostuisi?), itse jäin vain miettimään kuinka seinä mahtaa kestää märkiä hellyydenosoituksia..

15.10.2012

Prinsessaunelmia




Meilläpäin järjestettiin ompelumaraton. Kuluneiden lauantain ja sunnuntain aikana oli nautittavana yhteensä 14 tuntia ompelukoneen hurinaa ja iloista puheensorinaa. Päätin tehdä viikonlopun aikana hermoille haastavia töitä, sellaisia, joilla on kotioloissa vaara jäädä keskeneräisiksi kaapin perukoille lojumaan.




Sinänsä tyllihameet eivät ole vaikeita, mutta yhteensä 42 m rypytettävää tylliä vaatii hieman jaksamista ompelijaltaan. Inspiraation ja tarkat ohjeet hameisiin sain täältä, ja kangasvinkin, lisää intoa ja rohkaisevia sanoja löysin Unikuun terapiahuoneesta. Violetti hame on itseasiassa hyvin samanlainen kuin Unikuun ompelema hame, mutta Eurokankaan valikoimat eivät jättäneet liioin valinnan varaa, kahta samanlaista hamettakaan kun ei luontoni antanut periksi kaksosille tehdä. Ja mikäs siinä, kangas on kaunis ja malli hurmaava.




Vaikka itse en kovin suuri hörhelöiden ystävä olekaan, tarvitsee tuskin todeta kuinka mieleiset hameet pienille prinsessantekeleille ovat!