Sivut

31.5.2011

Hernepussit



Lapsena rakastin päiväkodin hernepusseja. Koulussakin oli niitä. Ja nyt töissä on niitä! Omia meillä ei koskaan ollut, vaan nytpä on! Ja näillä tykkää leikkiä sekä lapset että äiti! ;) Idean numeroihin bongasin täältä, pussien toteutus enemmän tai vähemmän soveltaen.

25.5.2011

Vanhasta uutta



Olen niiiin huono heittämään mitään pois. Ja toisaalta, ei kai hyvää kannata hävittääkään! Joskus jämäpaloista voi saada aikaan jotain hyvinkin käyttökelpoista, kuten tällä kertaa kävi. Kuvan tyynyt ovat satiininauhoja lukuunottamatta täysin jämä- ja kierrätysmateriaaleista valmistettuja. Suorakaiteen mallinen tyyny edessä on kokoelma kankaita jo aiemmin esitellyistä säkkituoleista ja kukkamekosta. Neliskanttinen tyyny takana on koottu vanhasta, kirppistuomion saaneesta sukulaistytön vanhasta kauluspaitatunikasta jonka kangas oli varsin herkullisen värinen! Seurakseen se sai vanhaa lakanaa, pitsiä ja nappeja mummon kätköistä. Täytteeksi tyynyihin purin ja pöyhin uuteen muotoon pari vanhaa lyttyyn istuttua sohvatyynyä. 


  


Oikein kun säästämällä säästin kangasta, sain tähteistä koottua vielä muutaman sydämen. Näissäkin kaikki materiaalit juuttinarua lukuunottamatta jämä- ja kierrätystavaraa. 

24.5.2011

Säkkituolien uudet kuteet


Barbababoja? Ei, vaan kaksi hävitystuomion saanutta keinonahkaista säkkituolia uusissa vetimissään! Muodonmuutos on melkoinen, oikein harmittaa etten hoksannut kuvata tuoleja 'ennen ja jälkeen' -kuvia varten. Tuolit olivat alunperin murretun siniset, hyväkuntoiset kylläkin, mutta eivät oikein muuten mieleiset. Säkkituolit koostuvat viidestä sivukaitaleesta ja päädyistä, kaavat jäljensin reilujen liikkumavarojen kanssa suoraan tuolista mittaamaalla. Päälliset saa näppärästi riisuttua pesua varten vetoketjuaukkojen ansiosta, pohjassa on 35 cm ja sivussa 70 cm vetoketju. Kankaiksi valitsin Marimekon Ananasta yhden kaitaleen kumpaankin tuoliin ja loput kaitaleet sävyyn sopivaa lakanakangasta. Tykkään!

Eläimiä





Jälleen olisi luvassa näitä jo kauan sitten ommeltuja mekkoja. Kankaana on vanha pussilakana, ikää silläkin varmasti parikymmentä vuotta. Näissä lakanoissa minä ja veljeni ollaan nukuttu, mutta nyt en malttanut jättää noin herkullista kangasta vain unia varten, siitähän saa tehtyä vaikka mitä! Kaavoja en käyttänyt vaan surautin n. 80/86cm perusmekon jonka takana pääntiessä on pieni halkio ja kiinnikkeenä nappi. Helmassa on nauhakuja ja kuminauha, ja helma on harsittu kevyesti nurjalle puolelle korostamaan pussimaisuutta. Toiselle tytöistä siis vadelmanpunaisilla kanteilla, toiselle limenvihreillä.

23.5.2011

Kukkamekot


Tyttösten synttäreitä juhlittiin toukokuun alussa ja pitihän sankareilla olla mekot! Sopiva malli löytyi Ottobre Kids 2/11 lehdestä. Tosin, alkuperäistä hieman isommille tytöille tarkoitettua tunikaa on rukattu ronskin ottein jotta siitä saatiin n. 80/86 cm mekko.

Niin, toukokuussa ei tosiaan ollut enää lunta, mutta aloitin ompelun -varmuuden vuoksi- hyvissä ajoin.. 


Keltainen kukkakangas on käsittääkseni joskus kymmeniä vuosia sitten toiminut verhona, sittemmin istuinsuojana veneessä, piknikalustana jne. Ja nyt mekkona!


Vihreään mekkoon löytyi sopiva kangas paikallisesta kangasliikkeestä uusien verhokankaiden joukosta. Tavoite oli tehdä molemmat mekot kierrätyskankaista, mutta kangas suorastaan hyppäsi mukaani. Koita siinä sitten vastustella, tappeluksihan se olisi mennyt! ;)

14.5.2011

Pussukat

  
Jämäkankaista syntyi pirteitä pussukoita! Kokoa kaunottarilla on n. 15 x 10 x 4 cm, ovat täydellisiä avaimien, pienen rahapussin ja aurinkolasien säilytykseen vaikka kauppareissun ajaksi. Inspiraatio ja yksityiskohtaiset ompeluohjeet löytyivät täältä. Monennäköisiä ja -kokoisia pussukoita olen tullut ommelleeksi aiemminkin, mutta Hipun ohjeilla vuorikin löysi siististi paikalleen. Mutta mitäs muuta näihin pistäisi?

Pitkä harkinta-aika

Perustin blogin, viimeinkin. Tai oikeammin kaivoin sen naftaliinista, jonne se oli haudattuna kolme ja puoli vuotta. Nyt kun pölyt on pyyhitty, ulkoasu päivitetty ja blogipalvelinta vaihdettu, vaihtuu myös blogin sisältö. Miksi? Siksi että..

Tämän blogin tarkoitus on toimia ennen kaikkea henkilökohtaisena työpäiväkirjana. Olen intohimoinen käsillätekijä, eikä oikeastaan ole väliä mitä se tekeminen on. Kipinä eli opiskelujen ajan joitakin vuosia säästöliekillä, mutta ideointi ei hiipunut missään vaiheessa. Nyt kun innostusta näpertelyyn jälleen on ja tuotoksia tulee lähes loppumattomalta liukuhihnalta, tuntuu mukavalta ajatukselta naputella niistä muutama sananen talteen. 

Toinen syy joka puolsi blogin avaamista oli käsityöharrastuksen uusi, sosiaalinen muoto netin välityksellä. Saan aikani kulumaan -välillä vähän liiankin hyvin- toisten näpertelijöiden blogien parissa ihaillen toinen toistaan upeampia ja idearikkaampia tuotoksia. Koska pelkkä taustailu on pitemmän päälle tylsää ja kasvotonta, blogistani löytyy siis hitusen tietoa siitä kuka minä olen ja mitä täällä touhuan. 

Ja kukas minä sitten olenkaan? Olen 27-vuotias tyttö, joka on lapsuudestaan saakka rakastanut piirtämistä, käsitöitä ja näpertelyä. Ylitsepursuavasta innostani johtuen vanhempani kiikuttivat minut 90-luvun alussa paikalliseen kuvataidekouluun. Siellä kuljin yhdeksän vuotta, jonka jälkeen harrastin vuoden öljyvärimaalausta työväenopistossa. Sitten tuli se tauko, lähes viisi vuotta, ja ainoa asia jota tuona aikana tein oli ideakirjan pitäminen. Ja nyt se kirja pursuaa ajatuksia, oivalluksia ja ideoita! Tervetuloa mukaan ihmettelemään kuinka kirjan kansien väliin talletetuista raakileista tulee totta! :)