Sivut

29.12.2013

Mitä sitä tulikaan tehtyä..?


Vuoden viimeisimpinä päivinä tuntuu hyvältä vilkaista olkansa yli. Summata ja punnita mitä tuli tehtyä, missä onnistuttiin, mikä meni mönkään ja mikä aiheutti eniten fiilistelyä käsillä tekemisen onnesta. Tälläkin kertaa tuntui siltä että mitään ei saanut aikaiseksi (kyllä te tiedätte mitä arki on..) mutta kooste todistelee toista. Olen hämmentynyt. Onnellinenkin. Vaikka bloggaus vie aikaa, on tämä korvaamattoman ihana tapa dokumentoida tekemisiään. Toisaalta edelleenkin jaksan rehellisesti hämmentyä siitä että tekemiseni kiinnostavat niin monia (edelleen luulen kirjoittavani pääasiassa rakkaalle kanssaeläjälleni ja äidilleni), ja usein olen sanaton kun joku nykäisee tuolla kulkiessani hihasta ja kertoo nähneensä blogistani jonkun tekemäni jutun. Hassua, niin hassua.  No, se siitä. Asiaan!

Tammikuu



Helmikuu



Maaliskuu




Huhtikuu



Toukokuu



Kesäkuu



Heinäkuu



Elokuu



Syyskuu



Lokakuu



Marraskuu




Joulukuu




Vuoteen 2012 verrattuna kulunut vuosi on sisältänyt enemmän sisustusaiheisia käsitöitä. Pitsi ja metalliaskartelu ovat olleet lähellä sydäntä, samoin erilaiset valaisimet ja valosarjat. Vuosi sitten tehdyt lupaukset eivät ihan pitäneet - matonkuteet ja sahatavaraakin pölyttyy edelleen nurkassa, mutta muuten lupaukset on kutakuinkin lunastettu. Paitsi se tarvikevarastojen pienennys! Yllättävää? Ei.

Olen miettinyt paljon myös blogin suuntaa. Tähän mennessä olen blogannut pelkästään valmiita käsitöitä. Itse tekemisen takana on kuitenkin paljon ajatuksia, ideoita ja suunnittelua, kaaostakin. Ja inspiraatiota, inspiraatiota, inspiraatiota! En tiedä osaisinko purkaa sitä sanoiksi ja kuviksi, mutta jos yritän, kiinnostaisiko se? Vai pidättäydytäänkö nykyisessä?

No mitä sitten ensi vuonna? Se jää nähtäväksi! Monia kivoja juttuja, lupaan. Kiitos kun olette mukana ja tsemppaatte, joskus jätätte kommentinkin. Ne on tärkeitä asioita ne! 

Inspiroivaa tulevaa vuotta jokaiselle! 

27.12.2013

Tonttutytölle





Pienenpieni tonttutyttö tarvitsee ehdottomasti asiaankuuluvat asusteet. Eivät ehkä kaikista jouluisimmat siinä perinteisessä merkityksessä, mutta kyllähän pinkki passaa jouluun siinä missä punainenkin, ja kuviona sydän nyt ainakin mitä parhaiten!

Olen niin fiiliksissä kun pääsen ompelemaan näitä minikokoisia vaatteita, tälläkin setillä on kokoa huimat 62 cm. Sydänapplikaatio on puuvillaa, tikattu yksinkertaisesti suoralla ompeleella epäsymmetrisesti vasemman sivusauman päälle. Pesujen myötä reunat aavistuksen rispaantuvat mutta se on tarkoituskin. Söpöyttä tuo pieni trikoosuikale rusetiksi kietaistuna, päälle vanha nappi. Velourhousut tein leggarikaavalla johon lisäsin hieman leveyttä, lahkeensuuresorit voi tarvittaessa kääntää aluksi kaksinkerroin.

Voi sitä jännityksen määrää kun odottelin tietoa paketin avaamisesta ja vaatteiden sopivuudesta kantajalleen. Enpä ole ennen tiennyt että lahjan antajakin voi jännittää näin paljon. Höperö mikä höperö!


26.12.2013

Peruspaidoista ja siitä, kuinka virheet peitetään.




Ensiksi pahoittelut; olette nähneet nämä paidat (tai oikeamminkin niiden kaksoiskappaleet) jo kertaalleen blogissani. Siksi lyhyestä virsi kaunis. Taannoin oli puhetta käsityöblogien silotellusta todellisuudesta. Siitä, miksi mokista ei voisi reilusti blogata. Omalta kohdaltani vastaus on hyvin yksiselitteinen - usein moka ärsyttää niin paljon että dokumentointiin ei kertakaikkiaan löydy motivaatiota. Mokia kyllä sattuu, ja paljon sattuukin!

Keltainen sydäntunika on yksi näistä epäonnen ompeluksista. Kaikki meni nappiin, kunnes kanttausvaiheessa aloitin kanttauksen vahingossa oikean etukappaleen raglansauman kohdalta. Pikkumoka, legendaarinen lopputulos. Paita näyttää aina siltä että se olisi puettu päälle väärinpäin. Perinteisesti huomasin mokan vasta siinä vaiheessa kun olin jo ehtinyt applikoida sydämen vasemman sivusauman päälle ja paita oli helmakäännettä vaille valmis. Ärräpäiden ärräpää! Hetken kynnyksiä potkittuani painelin nappilaatikolle, etsin näyttävän ison valkoisen napin ja ompelin sen pääntielle virhesaumaa peittämään. Ja niin, nyt paita on oikeastaan paljon alkuperäistä ajatusta hauskempi - nappi toimii katseenvangitsijana muuten yksinkertaisessa tunikassa ja lapsen juostessa karkuun vilahtaa selässä iso sydän. 




Sydäntunikan lisäksi kummityttö löysi joulupaketistaan Kiukkupylly -tunikan. Jokaisella kolmevuotiaalla pitäisi olla teemapaitana tällainen! Kiukutteleva napero näyttää huomattavasti hellyyttävämmältä Kiukkiksessaan, ja ehkä vanhempienkin hermot kestävät ailahteluita paremmin kun tietävät että tulee aika jolloin tunika ei enää mahdu ylle, ja uhmakin lienee selätetty. 


25.12.2013

Joulun tähti




Joulun tähti loistaa
pimeyden poistaa
Säteillänsä toistaa
joulun sanomaa




Neitokaiset pitävät huolen että taloudessa lauletaan joululauluja asiaan kuuluvalla antaumuksella; mahdollisimman kovaa, mahdollisimman paljon toistaen, mahdollisimman usein. 

Laulusta inspiroituneena vääntelin tähden rautalangasta, tarkemmin ottaen piikkilangasta. Ympärille kieputin köynnöstä jossa on alumiinitölkeistä leikattuja lehtiä. Samaa tekniikkaa olen käyttänyt jo useasti aiemminkin mm. köynnöskranssien ja köynnösvalaisimien kanssa. Ohut kerros valkoista spraymaalia ja uusi latvatähti on valmis. Valoja jäin vielä kaipaamaan, mutta en osannut ajoissa päättää millaiset olisivat olleet parhaat. 

Joka joulu haaveilen tekeväni uusia joulukoristeita, vaan liekö tarpeellista - kuusi kuorrutettiin tuohikoristeillaenkeleilläsydämilläsilkkimassakoristeillahelmisydämillä ja pitsilumihiutaleilla. Jälleen jäi iso osa koristeista laatikkoon odottelemaan vuoroaan, mutta ainahan sitä yksi latvatähti joukkoon mahtuu.


24.12.2013

Ei mulla muuta kuin että..



Kuva puhukoon puolestaan! Minä keskityn nyt lepäämään, syömään hyvin, rentoutumaan ja ihan vähän ehkä bloggaamaankin - mulla on niin paljon tontuntöitä raportoitavana! Mutta eikös tämä bloggaus mene sinne rentoutumisen kategoriaan? 




Mukavaksi joulunajan tunikamekoksi ompelin pehmeästä puuvillaneuloksesta omalla kaavalla pitkähihaisen venepääntiellä varustetun mekon. Sukkisten kanssa aivan loistava asu, ei tarvitse löysätä vyötä vaikka livahtaisi napaan konvehti jos toinenkin. Ehkä söinkin muutaman, ehkä en.. Seuraavaksi siirryn olohuoneen lattialle, jossa on meneillään talouden yhteinen jouluyön retki; koiraa myöten nukutaan siskonpedissä vieri vieressä lattialle levitetyillä patjoilla koko pitkä yö. Tai siis, nukkuu ken osaa / pystyy / saa nukutuksi. Hyvää joulua!


15.12.2013

DIY Liljaköynnös -valosarja



Pimein vuodenaika vaatii valonsa. Kaipasin olemukseltaan ja käyttötarkoitukseltaan hieman erilaista valosarjaa, ja niinpä muun metalliaskartelun lomassa syntyi ajatus suurista valokukkasista.



Valokukat ovat kuin liljoja -  kolme alumiinista veistoksellista terälehteä yhdistettynä kahteen henkäyksen hentoon tyllilehteen. Jos kerron, että liljaköynnös tuli kaikkineen maksamaan noin 7€, uskotteko?


Liljaköynnös - valosarja 

Tarvitset:
      -   tyhjiä alumiinitölkkejä 
      -   ohutta metallilankaa
      -   huonot sakset (älä tylsytä parhaimpiasi!)
      -   pihdit
      -   paksun neulan, naulan tms. terävän piikin
      -   led -valosarjan. Tässä käytetty 10 lampun patterikäyttöistä valosarjaa
      -   valkoista spray-maalia
      -   pienen suikaleen ohutta tylliä



  • Leikkaa alumiinitölkistä irti kansi ja pohja. Leikkaa jäljelle jäävästä levystä n. 10-15 cm korkeita terälehtiä, kolme kappaletta yhtä kukkaa kohti.

  • Taivuta terälehteä tyvestä pitkittäisuuntaisesti kuvan osoittamalla tavalla. Voit myös "kihartaa" terälehden kärkeä ulospäin. Näin terälehti saa muotonsa.
  • Tee sama kaikille kolmelle terälehdelle. Pistä jokaisen terälehden tyveen neulalla reikä metallilankaa varten.
  • Laita terälehdet nippuun hieman lomittain, pujota metallilanka rei'istä. Asettele, painele ja muotoile kukka haluamaasi asentoon, käytä tarvittaessa apuna pihtejä. Tämä on haastavin vaihe, alumiini halkeaa helposti liian kovan painamisen seuraksena! Kukan tyvi kannattaa muotoilla kapeaksi jotta pystyt kieputtamaan metallilangan tyven ympärille mahdollisimman napakasti. Terälehtien tulisi pysyä paikoillaan heilumatta. 



  • Kun kaikki kukat ovat valmiit, spraymaalaa ne valkoisiksi. Kannattaa käyttää valmiiksi valkoista pohjustussprayta. Tarttuu paremmin, peittää paremmin. Jälki jää kuitenkin aavistuksen harmahtavan valkoiseksi, joten jos kirkkaan valkoista kaipaa, kannattaa päälle suhauttaa vielä valkoista maalia.
  • Leikkaa tylli n. 15 cm leveäksi suikaleeksi, taita se pitkittäisuunnassa ja prässää kevyesti silitysraudalla voipaperin läpi. Varo liiallista kuumuutta, tylli sulaa nopeasti! Prässäys toimii lehtiruoteena ja antaa samalla ohuelle lehdelle hieman muotoa. Leikkaa tyllistä terälehtiä 2 kpl jokaista kukkaa kohti.
  • Pujota led-valo kukan tyveen, asettele tyllilehdet päälle. Kieputa yhteen ohuella metallilangalla.




Kukkien kasaaminen vaatii kärsivällisyyttä ja hyviä hermoja, mutta se kannattaa. Lopputulos on kaiken vaivan arvoinen!


14.12.2013

Joulukortit kierrätyshengessä


Facebookin puolella lupailin jo jotain aivan muuta, mutta vilkaistaan kuitenkin maalin kuivumista odotellessa ensin nopeasti nämä!







Postipoika on kuulemma jo hoitanut osuutensa, joten uskaltanen esitellä vuoden 2013 joulukortit. Tällä kertaa toteutin tervehdykset kierrätyshengessä - ruskea aaltopahvi on peräisin paikallisen marjatilan 5 kg mansikkalaatikosta. En voinut vastustaa kiusausta, katsokaa nyt kuinka herkän kaunis ja talvinen kuviointi! Lisäksi ei juuri muuta tarvittu, puukuviot ja satiininauha on liimattu yhteistyössä neitokaisten kanssa. Kortin takapuolelta (alin kuva) löytyy pieni pala pitsikuvioitua paperia ja tervehdys. Aaltopahvi itsessään oli hiukan hankalaa työstää, siitä muistona hitusen aaltoilevat ja karkeat korttien reunat. 

10 yötä jouluun, tässähän tulee ihan hoppu! 


13.12.2013

Pitsipallovalot




Kuten joku on ehkä huomannutkin, poden jonkinasteista pakkomiellettä valaisimiin. Toinen pakkomielteeni on tehdä itse kaikki, minkä vaan ikinä maailmassa pystyy itse tekemään. Kyllähän sen siis arvata saattaa mitä seuraa ihastuksesta Happy lights -pallovalosarjaan. Ihan periaatteesta olisin kyllä valmis hankkimaan alkuperäisenkin tuotteen, tuote on todella järkevästi mietitty ja tuotettu, "mutta kun pitihän sitä päästä kokeilemaan osaisinko sittenkin..!"




Tarvittiin erilaisia pitsinauhoja, reunapitsejä ja jämäpaloja harsomaisesta pitsiverhosta. Kovetteena käytin kangasliimalakkaa (Paverpol), sillä oman kokemukseni mukaan kyseinen kovettaja toimii pitkän ajan saatossa huomattavasti omatekoista liimavesiseosta paremmin ja kovetetut esineet kestävät esim. säilytystä moitteettomasti. Pallojen aihiona on käytetty ilmapalloja, joiden päälle pitsinauhaa on kieputettu yhdessä lakan kanssa. Tarkoituksenani oli tehdä pienimuotoinen ohjekin, mutta Mekkotehtaalta tupsahti sellainen juuri sopivasti. 




Tykkään valoista valtavasti! Erityisen mieluisat näistä tekee tieto siitä, että valmistukseen on käytetty vanhoja rispaantuneita lakanoiden reunapitsejä joista ei olisi ollut enää juuri mihinkään muuhun. Vähän kotikutoisen näköisethän nuo ovat, mutta saavat ollakin. Ja mitä kaikkea ihanaa tällä samalla ajatuksella voisi tehdäkään! 


10.12.2013

Pitsiviirinauha


Ompeluhuoneen nurkassa keikkuva laatikkopino pursusi pitsiliinoja. Lastenhuoneen viirinauha puolestaan oli auttamattoman kesäinen. Auringon painuttua talviunilleen ja päivien ollessa yhtä harmaata villasukkaa tuli pakottava tarve päivittää kotiinkin talvisempia juttuja. 



Sekalainen kasa pitsiliinoja kävi läpi värikylvyn; puolet liinoista pinkeiksi, puolet laventelin violeteiksi. Sekaan valkaistuja tai muuten vain hyvänä säilyneitä valkeita liinoja, terästykseksi muutama pellavanharmaa liina. 



Aluksi meinasin tärkätä liinat nauhaksiompelun jälkeen mutta laiskuus voitti. Toisaalta liinojen herkkyys pääsee paremmin esille kun liinat ovat vain kevyesti prässätyt. Ja mikä tärkeintä - kun alkaa kyllästyttää, liinat voi purkaa irti uusiokäyttöä varten. 


7.12.2013

Sydäntunika





Poden kroonista kauniiden kankaiden pilkkomispelkoa - en voi ommella ihanasta kankaasta ellen ole visiostani 100%:n varma. Siksi tämäkin ihanuus odotti lopullista toteutustaan reilut puoli vuotta. Tiesin haluavani tunikamittaisen huppariväljyyksin ommellun paidan ilman huppua, mutta kaulusmallin valinta tuotti hankaluuksia. Kunnes sitten Jopo-hupparia ommellessa välähti!




Kaavana on sama peruskaava joka on tuttu jo aiemmista paidoistani. Kankaan ostin myöhäisherännäisenä Ommellisen Liisalta, sillä Majapuulta tämä ihanuus oli myyty jo aikaa sitten loppuun. Kauluksen toteutin pitkänä piippukauluksena jonka ompelin pääntielle hieman vinoon. Vinoon sivusaumaan tein tikkauksilla nyörikujan kiristysnyöreineen.




Yllä vielä lähikuva kauluksesta. Kengännauha toimii kiristysnyörinä, sopiipa tuo loistavasti sävyihin ja on mukavan napakka pysymään rusetillakin. En voi jälleen olla kehaisematta näitä neuloksia - aivan ihanaa päällä, ja mikä kuosi tässäkin! Ah. Onnellisuutta. <3


6.12.2013

Köynnöskynttelikkö


Uskotteko jos kerron että suunnittelin tämän yksinkertaisen idean toteutusta vuoden? Tai no, suunnitella lienee väärä sanavalinta, totuus nimittäin on että viime jouluksi en ehtinyt. Tai saanut aikaiseksi? Ja kun joulusta päästiin, kynttelikkö sai häädön kaapin perukoille. Nyt on kuitenkin tartuttu toimeen!



Valmis kynttelikkö on päivitetty tutuilla köynnöksillä. Tällä kertaa punoin köynnökset hyvin ohuella metallilangalla, lehdetkin ovat normaalia pienemmät. Muutama ohut kerros mattaspraymaalia, kevyt kieputus kynttilöiden ympäri...




...ja valot päälle. Köynnökset tuovat herkkyyttä ja sopivaa rikkonaisuutta muuten hyvin klassiseen jouluvalaisimeen. 




Vaikka en kynttilöiden ja kynttelikköjen manseteista muuten oikein välitä, toimii tämä sovellus odotettua paremmin. Tunnelmallista itsenäisyyspäivää!