Sivut

26.2.2014

Epäsymmetriaa




Kangaslaatikkoja järjestellessäni löysin käsiini pehmoista mustaa viskoositrikoota. Pikaiseksi ajateltu iltaompelus muuttui ei-niin-pikaiseksi, hieman tarkemmin harkituksi epäsymmetriseksi lepakkohihaiseksi paidaksi. Rypystystä vasemmalle olalle, vastarypytys lantiolle, oikealle puolelle. Pääntie pudotettu oikealle olkapäälle, vasemmassa hihassa reilu halkio jonka saa solmittua rusetille. Omimmalta tuntuu kuitenkin pitkä helmaresori, joka on samaista viskoositrikoota sekin.




Tykkään, tykkään, tykkään! Ei se ole aina niin justiinsa, ilman kaavaakin voi näköjään onnistua. Rehellisyyden nimissä tunnustettakoon kuitenkin että suunnitteluun ja rypytysten hakemiseen saattoi hurahtaa tunti jos toinenkin.. 


25.2.2014

Tikkitakit


  

Eletään kevättalvea. Joku olisi ehkä ajattelisi että on hieman myöhäistä ommella lapsille tikkitakkeja tässä vaiheessa vuotta, helmikuun loppupuolella. Joudun pakon edessä allekirjoittamaan väitteen, sillä talvesta ei enää ole tietoakaan - räystäät tippuvat, seinän vierustalla vihertää ja tilitantit laulavat. 




Onneksi hiljaa hyvä tulee, sillä neitokaisten hienostelutakit ovat olleet enemmän ja vähemmän työn alla lähes 10 kk ajan. En muista milloin olisin näin paljon purkanut, ommellut, purkanut ja taas ommellut päästäkseni jälleen purkamaan! Siinä kahta takkia vaihe vaiheelta samanaikaisesti tehdessäni (ja purkaessani) mietin, että kaksien siistien, vuoritettujen takkien ompelu istutettuine hihoineen on vähän kuin kaksosten kasvatus - elät samat vaiheet peräjälkeen; samat onnistumiset, samat virheet, samat monimutkaisuudet. Etkä opi siltikään, vaan toistat virheet, vaiheet ja kiemurat peräjälkeen lähes identtisesti, vaikka mahdollisuus oppimiseen olisi käden ulottuvilla. 




Vaan tulihan niistä kivat! Kaavana on Naavakuusi (Ottobre 6/2012, koko 104 cm). Kaava on tarkoitettu duffelitakiksi, mutta hyvin toimii tikkivuorellisena kangastakkinakin. Hupun vuoren, alavarat, taskut ja tampit ompelin tehostevärisellä vuorituksella. Molemmat takit ovat lisäksi kauttaaltaan tikkivuorella vuoritetut. Takkikangas itsessään on Ikean paksua Åkerkulla -puuvillaa.




Takkien juju on hupun kaavoituksessa. Huppu laskeutuu kivasti niskaan vaikka onkin iso ja paksu, ja hupun leikkaus kehystää kasvoja kauniisti.




Vaikka meillä enenevissä määrin kuullaankin lausetta "mutta äiti, en minä  pyytänyt sinua  t ä l l a i s t a   ompelemaan!", niin takkien kanssa taisin kuitenkin osua oikeaan. Takkeja pyydetään päälle niin päivähoitoon kuin kerhoreissuillekin, ja joskus ihan vain peilikuviaan ihastellakseen. Talvi, pysyisitkö vielä hetkisen? 


5.2.2014

Kaksosten päivä


 



"Kaksosten päivä tarkoittaa sitä, että on ystävä ja kaveri. 
Että minulla on sisko ja että minä olen sisko.
Se että on kaksonen tarkoittaa että on kaksosten päivä. 
Ja silloin saa syödä jäätelöä!"

Neitokaisen, 3,5 vuotta, ajatuksia kaksosten päivästä. Kaksosten päivää vietettiin 2.2.


Kaksosten päivän kunniaksi kysäisin neitokaisilta haluaisivatko itselleen jotain itse ommeltua. Vastauksen ollessa "joooooo!", kaivelin kangaslaatikoiden uumenista pinkkiä joustocollegea ja raidallisia velourtilkkuja. Syntyi nopeat, sydänpolvipaikkaiset housut sydänystäville. 






Ja kun nyt kerran ompelukoneen eteen istahdettiin, ompelin pikaisesti söpöstelypiposet tyllihörhelöllä. Taisi tulla liiankin hörhelöinen, sillä toinen neitokaisista kyseenalaisti ruusukkeen osoittamalla sitä napakasti sormellaan ja tivaamalla "Äiti, mikä ihme  t o i  on?!"

Inspiraatiota ompeluksiin on haettu mm. täältä ja täältä.