Tässä vaiheessa lienee asiallista varoittaa teitä - tämä postaus sisältää paljon kuvia ja onnistumisen riemua! Joku sanoisi että ehkä liikaakin, mutta sallittakoon se tällä kertaa. Ensi kerralla lupaan pysyä paremmin ruodussa! Olkaa hyvät; Köynnös.
Köynnös-valaisin sai alkunsa maailman ihanimman,
Tord Boontjen Midsummer Light -valaisimen ihailusta ja
Parolan aseman tsi- ideasta tehdä valaisin tyhjistä pantittomista tölkeistä. Kuten ohjeessa, leikkelin pantittomat huuhdellut tölkit levyiksi ja levyt edelleen eri kokoisiksi lehdiksi. Kivaa puuhaa tv:tä katsellessa, mitä nyt sormet olivat välillä kovilla homman levitessä ja suunnitelmien suurentuessa. Kun lehtiä oli kasassa muutama sata, naputtelin niihin reiät vasaralla ja pienellä naulalla. Punoin lehdet rautalankaan ja muodostin yksittäisistä oksista köynnöksiä. Eläväistä valaisinta tavoitellen käytin punontaan sekä paksumpaa että ohuempaa rautalankaa. Se osoittautuikin viisaaksi ratkaisuksi, sillä valaisinta kasatessa oksat pysyvät hienosti asetelluilla paikoillaan kun seassa on selkeästi jäykempiä köynnöksiä höyhenenkevyiden oksien seassa.
Kun tarvittava määrä oksia oli kasassa, ne oli tarkoitus spraymaalata. Ohjetta seuraillen odotin kevyttä ja hauskaa työvaihetta, mutta todellisuus valkeni hieman toisenlaiseksi. Spraymaali jota käytin (tai itse asiassa mikään niistä kolmesta, pari erilaista perussprayta ja automaalaukseen käytettävä akryylispray) ei pysynyt kiiltäväksi maalatun ja/tai lakatun tölkin ulkopinnalla, vaan helmeili kauniisti sadeveden tavoin pois pinnalta. Argh. Lopulta päädyin maalaamaan lehdet yksitellen käsin valkoisiksi akryylimaalilla ja lopuksi suhautin jokaisen oksan pariin otteeseen spraymaalilla. Olipahan homma, mutta se kannatti...
.. sillä onhan se kaunis! Päivänvalossa herkkä ja kevyt, illalla valon ollessa päällä huomattavasti dramaattisempi.
Valmiit maalatut oksat kieputtelin valaisinjohdon ympärille, jossa ne muodostavat ikäänkuin renkaan jonka varassa koko komeus lepää polttimon ympärillä. Ihana, ihana, ihana! Eikä tämän itsetehdyn valaisimen ihanuutta himmennä lainkaan postissa meille vihdoin kotiutunut Midsummer Lightkaan - nämä ovat pikemminkin kuin pienempi sisko ja sen isompi sisarus.
Tällaisina hetkinä todella tuntuu siltä, että vaikka käsitöiden tekeminen on välillä hermoja raastavaa ja stressaavaakin puuhaa, niin kyllä se kaikki vaiva on ehdottomasti näkemisen arvoista. Onnea on ajatella käsiensä kautta!
