Sivut

24.8.2013

Betonilaatat




Keskikesällä oltiin betonihommissa, minä ja kolme muuta rouvashenkilöä. Hyvin suunniteltu oli puoliksi tehty, paitsi että betoni loppui jo ensimmäisen puolen tunnin aikana kesken, tuuli heitteli muotteja ympäriinsä ja heinäkuun ensimmäiseksi viikoksi +10 astetta tuntui melko kalsealta. Koska säätilaan ei voi vaikuttaa, betonia sai kaupasta nopeasti lisää ja seura oli mitä parhainta, touhukkainta ja idearikkainta, tuli betonipäivästä kokonaisuudessaan mahtava!




Ensisijainen tavoite oli tehdä betonilaattoja. Mitäpä muutakaan kuin pitsikuvioisia! Olen niin ennalta-arvattava näine pitseineni!




Betonitöiden tekeminen on koukuttavaa sen yllätyksellisyyden vuoksi. Betonia sekoittaessa ei voi tietää mitä valmiista tuotoksesta tulee ja valmista on kaiken lisäksi odotettava pari vuorokautta! Ei sovi hätäiselle sellainen. Tapani mukaan en kuitenkaan malttanut olla tutkimatta puolikuivaa valua, ja onneksi niin, sillä muottia poistettaessa huomasin pitsien uponneen paikoitellen turhan syvälle betoniin. Betoni oli kuitenkin vielä aavistuksen pehmeää, joten liinat onneksi irtosivat reippaalla voimalla kiskoen.




Betonitöiden yllätyksellisyydestä kertoo myös se, että niistä laatoista joista kuvittelin tulevan huippuhienoja, tuli ihan kivoja. Niistä, joita kokeilin vain huvin vuoksi 'koska tällaisia liinoja sattui kaapista löytymään', tuli ehdottomia suosikkeja! 

Jatkoa ajatellen täytyy myös muistaa että mitä ohuempi pitsiliina, sitä kauniimpi pinta. Ja mitä reikäisempi pitsiliina, sitä selkeämpi kuvio. Iso liina vei tällä kertaa voiton pienestä liinasta, tai ainakin omaa silmääni nuo lähes koko betonipinnan peittävät kuviot miellyttävät enemmän. Mitä muuta betonipäivässä sitten syntyi? Pian näette!

20.8.2013

Jymy


Hupsista! Olenpas ollut huomaamattani pitkään hiljaa, tahaton blogitauko on kestänyt jo kuukauden. Koska hiljaisuuteen on hyvä syy, voidaan se katkaista tekemällä paljastus - talouteen on tullut hauvavauva. 




Pieni karvainen täystuho on ottanut taloudesta sille kuuluvan paikan kaikkine tihutöineen ja lattialla seilaavine karvakasoineen (ja minulla hiljalleen kasvavine harmaine hiuksineen..), mutta samalla se on vienyt kaikkien sydämen.




Ompelin pennulle makuualustan Eurokankaan teknisestä, kevyesti kosteutta pitävästä kankaasta. Alustalla on kokoa 60 x 80 cm, sivusta löytyy vetoketju päällisen riisumista varten. Sisällä on kierrätyskeskuksesta ostetun patjan jämät ja päälle applikoin rennolla otteella tulevan suuren metsästäjän nimen. Hieman teettää hankaluuksia kestää noita irtokarvoja, mutta vaihtoehdoksi annettu maastokuosinen kangas ei läpäissyt seulaani. Miksiköhän..?