Sivut

28.9.2014

Lettilegginsit





Yksinkertaisuudessaan niin ihanat! Olen tosi huono pitämään mitään kuosillisia vaatteita, mutta VIMMAN lettikangasta en vaan kyennyt ohittamaan. En, vaikka ajatus kuosillisista legginsseistä tuntuikin harppaukselta pois mukavuusalueelta.

Vaan onhan ne kivat! Neitokaisetkin ovat kympillä mukana, vaatimus oli saada samanlaiset. Kun sitten illalla hiihtelin kotona lettileggarit jalassani ja kysäisin rakkaalta kanssaeläjältä mielipidettä, vastassa oli     p i t k ä  hiljaisuus ja tokaisu: "Kyllähän sä noilla voisit talvella jänismetsälle lähteä. Uppoaisit hyvin maisemaan." Kiitti rakas! ;)

23.9.2014

Tyllihame



Kummityttö, nyt 4-vuotias neitokainen, vietti menneellä viikolla synttäreitään. Prinsessa tarvitsee ehdottomasti prinsessahameen, joten eihän tämä kummi voinut olla tarttumatta tilaisuuteen. 






Kahden vuoden takainen rypyttäminen oli jo päässyt haalistumaan mielestä, joten etsiskelin kertaalleen testatun tyllihameen ohjeen uudestaan esiin. Silloin aikanaan kun taisin useammankin kerran puuskahtaa etten enää ikinä rypytä yhtäkään hametta! Seikkaperäinen ohje tyllihameeseen löytyy täältä, suomenkielisen suuntaviivoja antavan postauksen voi puolestaan löytää Unikuun terapiahuoneesta.





Ehkä aika on tehnyt tehtävänsä, sillä eihän se niin paha rasti ollutkaan! Kun ompelukoneen säädöt sattuivat kohdilleen, hame syntyi suorastaan itsestään. Synttäriprinsessa taisi tykätä hameestaan, mikä on pääasia. Omatkin neitokaiset alkoivat kärttää uusien hameiden perään nähtyään serkkutytön lahjan - varsinkin tämä mannekiininakin toiminut neitokainen, josta kuulemma tulee isona "balleriinaprinsessa". Kaksoissiskonsa ilmoitti samaan hengenvetoon ryhtyvänsä "metsästäjäkalastajaksi", joten talous pysynee mukavasti tasapainossa. ;)




18.9.2014

Sydänvelourtunikat



Olen kehno yhdessä asiassa. Tai oikeastaan heikkoja kohtia löytyy useammassakin asiassa, mutta kutsuttakoon niitä vaikka särmää tuoviksi rosoiksi. Särmää ja rosoisuutta ompeluhuoneeseen tuovat korkeat, huojuvat kangaspinot, jotka vaeltelevat parhaimmillaan (pahimmillaan!) vuosia nurkasta toiseen, pöydän kautta lattialle ja sieltä takaisin hyllylle. Ikasyrilta hankittu musta sydänvelour on yksi näistä aarteista.




Syksyinen vaatepula on saanut aikaan ryhdistäytymisen kankaiden pilkkomisen muodossa. Sydänvelourista muodostui lämmintä ja yksinkertaista, kuitenkin pienesti maustettua. Kun ensimmäisen kerran tarjosin mustaa velouria kangaspalana neitosille, vastaanotto ei ollut kovin lupaava. Tyylistään tarkat pääsivät kuitenkin itse valitsemaan resorit ja saivatpa helmoihin toivomansa taskutkin. Ja isot taskut ovatkin, nyt mahtuu mukaan aarre jos toinenkin. Kuulemma kelpaa! 


16.9.2014

Perhostunikat neitokaisille



Yhteensä 2,5 m kaunista perhostrikoota on muuttunut jo moneksi; 
kesämekoksitunikaksipipoiksi ja paidaksikin. Hyvin harvoin innostun kankaasta näin kovasti, mutta tämä ihanuus on monikäyttöisyydessään suorastaan vastustamatonta. Olen pahoillani siis, näitä riittää vielä jokuseen postaukseen. 




Hyvin simppelit perustunikat neitosille - pitsiä, käytössä hyviksi havaittuja pitkiä resoreita ja helman mitta, joka on muuttuu kasvun myötä mekkomaisesta tunikamittaiseksi. Ja rasti seinään! Ensimmäiset leggingssit! Olin kehitellyt kuminauhavyötäröstä mielessäni hankalan ja hitaan ommeltavan. Jep. Menihän siinä vartti, ja housut olivat valmiit. Musta-valkoinen raitarikoo ja resorit löytyivät Kestovaippakaupasta, perhostrikoo puolestaan Pehemiältä. Vaikka pinkin, vaaleanpinkin, violetin ja vaaleanvioletin voittokulkua ei pysty taloudessamme estämään, nämä tunikat onnistuivat sitä hieman hidastamaan. Jipii!



15.9.2014

Perhostunika aikuiselle




Kesällä ompelin perhosmekon. Lähes samalla vauhdilla piirsin kaavat ja leikkasin kankaan tunikaa varten. Viimeistely otti aikaa, ja vielä enemmän vei valokuvaamiseen ryhtyminen. Voi tätä valon määrän hupenemista! 

Oman peruskaavan pohjalta kuosittelin hieman alaspäin levenevän, kaarevahelmaisen tunikan. Olkapäillä pienet rypytykset, helmassa pitsi. Ihana Ommellisen Liisa on ommellut monia hyvin samantyppisiä tunikoita, ja tämä onkin suora tribuutti Liisalle! Ommellinen on mahtava esimerkki siitä, mitä voi kahdessa vuodessa oppia ja saavuttaa, kun vain intoa ja tahtoa riittää. :)


13.9.2014

Perhospipot




Säätiedotus lupaa kirpakoita syysaamuja. Kun lippis ei enää riitä, tarvitaan pipoja. Koska neitokaiset ovat hyvin tarkkoja, on aivan turha tarjota vanhoja edellisvuoden pipoja. "Eihän tää vanha pipo ole yhtään samaa värimaailmaa mun verkkareiden kanssa!" Jep, pienestä se alkaa. 




Toiselle toiveesta violettia, toiselle pinkkiä. Molempiin pipoihin sivuun iso perhonen, hyväksi havaitulla tutulla tavalla. Ja mikä tärkeintä - nyt on samaa värimaailmaa niin verkkareiden kuin välikausihaalareidenkin kanssa!


8.9.2014

Perhonen




Kun kaupasta löytyy aina vain harvemmin ja harvemmin omalta tuntuvia, ja ennen kaikkea tarpeeksi laadukkaista materiaaleista olevia vaatteita, on vaihtoehdot vähissä. Toisaalta, mikäpä sen parempi syy ommella itselleen!

Trikoon nappasin Kestovaippakaupasta, kaava on oma luottosovellus. Perhonen lennähti helmaan ja lopulta selkäänkin, hillitty mutta jujulla varustettu vaate tämäkin. 

Psst! Anteeksi kuvien surkea laatu. Syksy, plaah.


7.9.2014

Collegepaidan jippo



Syksy tuo mukanaan tarpeen kääriytyä mukaviin, pehmoisiin vaatteisiin. Löytöretkellä Kestovaippakauppaan ihastuin kankaaseen (jälleen kerran!) ohi ostoslistan. Mutta eihän tätä nyt voinut vastustaakaan! Sitä paitsi oon äärimmäisen huono vastustamaan ylipäänsä yhtään mitään mitä kankaisiin tulee, ei ehkä yllätä ketään? Joustocollegea harjatulla sisäpinnalla, niin pehmoista, niin joustavaa. Ja kuitenkin peruscollegea huomattavasti ohuempaa. Ajatuksissa jokin yksinkertainen, rento, mutta kuitenkin jossain määrin linjakas, ehkä maustettu jollain pienellä kivalla yksityiskohdalla.





Syntyi pitkä raglanhihainen collegepaita reiluilla hihansuu- ja helmaresoreilla. Resorin korvikkeena on joustocollegesta leikatut kaksinkerroin taitetut kaitaleet, sillä tismalleen samansävyistä resoria ei ollut saatavilla. 

Ja se jippo? Helmaresoriin upotetut taskut, joita ei päällisin puolin juuri havaitse. Tekisi mieleni kehua kuinka helppo ja nopea tämä ihanuus taskuineen oli ommella, mutta rehellisyyden nimissä taidan jättää sen tekemättä. Heinäkuun lopussa aloitettu ja syyskuussa lopetettu, se kertonee kaiken oleellisen. ;)