Sivut

17.6.2014

Kasvihuone - perustus ja runko


Kesäaikaan käsillä tekemisen saralla tapahtuu valtava paisumus; projekteja on nurkassa jos toisessakin, sisällä, ulkona, kotona ja reissussa. Puuhakkuus näkyy myös blogissa, joka joutuu näivettymään oman onnensa nojassa. En silti ole unohtanut, menossa on vain niin isoja projekteja ettei oikeastaan nukkumaankaan malttaisi!



Alan olla lähipiireissäni tunnettu siitä, että minulle kelpaavat lähes kaikki tavarat, romu ja ylijäämämateriaalit joille ei muilta löydy käyttöä. Syksyllä haalin hellään huomaani ystävän 60-luvulla rakennetun omakotitalon ikkunat, taisinpa innoissani luvata niille uuden kodin jo ennenkuin ehdin tehdä kasvihuoneen rakennusanomusta rakkaalle kansaeläjällenikään. Miesparka taisi olla jokseenkin tyrmistynyt kun järjestin puolen päivän mittaisen ikkunoiden pelastusoperaation keskellä ankean kylmää ja kosteaa syksyä, ja innoissani ilmoitin tulevan kesän 'yhteisestä pikkuprojektista'. Onneksi talvi oli pitkä, märkä ja pimeä, ja yhteistyöneuvotteluja (=väsytystaistelua) voitiin käydä hiljalleen. Kun kevät viimein koitti, hypin riemuissani tasajalkaa - kasvihuoneella oli rakennuslupa, rakennusmestari ja selkeä toteutussuunnitelma!



Perustus ladottiin kakkoslaatuisista vallikivistä kahteen kerrokseen tiiviiksi jyrätyn hiekkapatjan päälle. Osa kivistä on ylijäämää edelliskevään pihatöistä, loput ostettiin tehtaanmyymälästä. Kivissä on sekaisin harmaita ja mustia vallikiviä, samaa värierää kun ei ollut ostohetkellä saatavilla. Omaan silmääni eriparisuus on ainoastaan sympaattista, toivottavaakin.






Kivijalan päälle rakentuivat seinäelementit tarkasti olemassaolevien ikkunoiden mittojen mukaisesti. Ikkunat ovat aikakaudelleen tyypillisesti isot ja linjakkaat, joten kasvihuoneestakin tulee ihanan suuri - n. 2 m x 2,6 m. Seinäelementtien pystytyksen jälkeen rungon päälle nostettiin kattotuolit ja ruoteet joihin valokate ruuvataan kiinni.

En edes yritä väittää että osaisin itse nikkaroida näin valtavaa rakennelmaa, mun puutyötaidot jäävät puuhastelun tasolle. Rakenteen tarkasta suunnittelusta ja toteutuksesta vastaa siis uskomattoman pitkäpinnainen ja taitava kanssaeläjäni. Osakseni jää lähinnä taiteellinen visiointi ja ikkunoiden kunnostus, joka on eräänlainen ikuisuusprojekti sekin. 



Hilseilevää maalia, poistettavia heloja ja hiottavaa riittää, maalaamisesta puhumattakaan, mutta olen aivan varma että kaikki vaiva on sen arvoista. Vaikka täksi kesäksi eivät taida tomaatit enää ehtiä, ei se haittaa, lasimajassa voi nauttia olostaan vaikka höyryävän kahvikupin kanssa aamukastetta ihaillen. Niin, kunhan nyt saisi ne ikkunat hiotuksi ja paikoilleen ensin.. 

9.6.2014

Tuulihousutytön mekko


Jo useampana kesänä olen haaveillut kesämekosta, kuitenkaan mieluista sellaista löytämättä, saati sitten ompelematta. Vaikeaa toteuttaa kun ei oikein itsekään tiedä mitä haluaisi!




Sitten löytyi perhonen. Niin kaunis kangas, niin kaunis. Tuulihousutyttönä, turvallisiin väreihin tukeutuvana en ollut ollenkaan varma osaisinko käyttää näin voimakasta kuviota, mutten kertakaikkiaan voinut vastustaa perhosten kutsua.



Pitkään pyörittelin erilaisia malleja mielessäni, kunnes lopulta päätin tehdä mekon lempipaitojeni mukaan. Painijanselkäinen, melko vartalonmyötäinen ja yksinkertainen. Kaava lempitopista, kevyttä rypytystä yläselkään, levennys alkaen vyötärön kapeimmalta kohdalta. Helma kevyesti pitempi takaa, tasattu kaartumaan etukappaleeseen. Mitään ylimääräistä koristusta ei pitänyt laittaa, mutta uteliaisuuttani helmaan mallailtua pitsiä ei vaan voinut jättää ompelematta paikoilleen. 




Ja niinhän siinä sitten kävi, että suunnitelmissa on toinenkin mekko. Ja kolmaskin, ihan varmasti. Seuraavalla kerralla kuitenkin ehkä sitten jotain reippaampaa. Ehkä. 

3.6.2014

Toive-Orelma



Neitokaiset viettävät synttäreitään aina toukokuun alussa, ja tänäkin vuonna ompelin jo perinteeksi muodostuneella tavalla neitosille uutukaiset mekkoset. Samoilla leningeillä juhlitaan usein kesän kaikki muutkin juhlat, ja jos hyvin käy, mekot menevät vielä seuraavanakin sesonkina arkimekkoina. No joo, jos totta puhutaan, näitä mekkoja riittää komeroiden kätköistä kyllä niin arkeen kuin juhlaankin aivan riittävästi..



Neitokaiset pääsivät tänä vuonna esittämään toiveitaan ja asettamaan kriteereitään mekkojensa suhteen. Toki aiemminkin mielipiteitä on huomioitu, mutta ne eivät ole olleet kovin vahvoja, ja yleensä kaikki mitä äiti on tarjonnut, on ollut ihanaa. Nyt Neiti B ilmoitti että mekon pitää olla mukava ja että se ei saa puristaa yhtään. Helman pitää liehua, ja hihojen pitää 'olla perhoset'.



Mallina siis Mekkotehtaan Orelma 98/104 pidennetyllä helmalla, takuuvarma suosikki. Malli on leveä kuin mikä, mutta neitokainen rakastaa sitä. Ja toisaalta, pitäähän sitä olla tilaa juostessa, kiipeillessä, hyppiessä, tanssiessa, jumpatessa ja riehuessa. Eikä muuten ole yhtään kivaa olla kuvattavana kun pitäis mennä jo!

Niin ne on erilaisia nuo neitoset - minuutti eroa iässä, mutta muuten niin erilaiset kuin vain yö ja päivä voivat olla.

1.6.2014

Keltainen kesä-Alina



Kesä, mikä ihana tekosyy ommella mekkoja! Jo perinteeksi muodostuneet toukokuun alun synttärikesämekkoset saivat tänä vuonna entistä enemmän vaikutteita kriittisiltä käyttäjiltä itseltään. Koska neitokaiset ovat hyvin tarkkoja tyyleistään ja tietävät täsmälleen mitä haluavat, ompelijan rooliksi jää toteuttaa toiveet. Neitokaiset ovat myös nykyään hyvin tarkkoja erillisyydestään (ja riehakkaiden, pelleilyiässä olevien kaksosten kuvaaminen on muutenkin, no, mielenkiintoista), joten esiteltäköön nämä mekkosetkin kahdessa erässä.



Neiti A toivoi mekkoa joka tuntuu ihanalta päällä. Mitä kireämpi vaate, sitä parempi se kuulemma on, joten mekkomalliksi valikoitui Mekkotehtaan Alina. Mekon etumus istuu napakasti aloillaan selän rypytyksen ansiosta ja solmimisnauhat ovat kuulemma 'aivan ihanat!'. Väritoive -pinkki, vaaleanpinkki tai violetti- ei ihan toteutunut, mutta helman röyhelöt nähdessään neitokainen unohti lempivärinsä. Onneksi!

Kankaat Eurokankaasta; kuviollinen palalaarista ja keltainen pakalta, molemmat 100% puuvillaa.



Erillään olemisesta nauttivia neitokaisia hemmotellaan nykyään silloin tällöin omalla ajalla toisen vanhemman kanssa. Neiti A:n kanssa laatuaikaa oli mm. 4-vee valokuvien napsiminen Neiti B:n huidellessa omilla menoillaan. Sekaan sattui muutama aika mainio otos! Railakasta kesäkuun alkua itse kullekin!