Satuhylly syntyi vanhasta, käytöstä poistetusta matalasta hyllystä. Kuten jo perinteeksi on muodostunut, en tälläkään kertaa muistanut ottaa 'ennen' -kuvaa. Yhtä kaikki, hyllystä puuttui kansi ja taustalevyn tilalla oli kolme kapeaa rimaa, joihin kirjat/muut tavarat nojasivat. Väriltään hylly oli kulahtaneen koivun sävyinen, likainen ja kolhiintunut. Vaikka materiaali onkin jotain puristelevyä, oli hyllyssä paljon potentiaalia.
Purin hyllyn osiin, sahasin sivulevyt hyllyjen levyisiksi ja hioin kaikki pinnat karkeaksi. Tein hyllyn kannen ja taustalevyn mittojen mukaan ja ruuvailin koko komeuden taustalevyä lukuunottamatta kasaan. Yläreunoja kiertävät listat aioin vakaasti käydä ostamassa rautakaupasta, mutta -jälleen kerran- puutyökurssin ohjaaja puhui minut ympäri. No, onhan se toisaalta totta että kun laitteet ja tilat on olemassa niitä kannattaa hyödyntää, mutta niin hyvissä väleissä en pyörösahan kanssa ole että huvikseni viitsisin sillä sirkkelöidä - ainakaan muutamien millien loveamisia! En tiedä miten siinä niin pääsi käymään, mutta aikani ähellettyäni (ja rutkasti apua saaneena!) ihmettelin muutaman kauniilla terällä jyrsityn listanpätkän kanssa ja pohdin kuinka ne tulisi sahata jiiriin ennen paikalleen naputtamistaan.
Lopuksi viimeistelin hyllyn valkoisella maalilla ja taustalevyllä, jonka tapetoin ystävältä saadulla ylijäämätapetilla. Samainen ystävä antoi monta kullanarvoista neuvoa maalaamiseen liittyen, ja uskaltauduin maalaamaan hyllyn siveltimellä vaikka pohjamaalikerroksen jälkeen vannoinkin hankkivani telan. Tekniikalla on iso merkitys!
Tein hyllyn lastenhuonetta silmälläpitäen - hyllyt ovat juuri sopivan korkuisia ja syvyisiä lastenkirjoille, ja hyllyn päälle saa vaikka nukkekodin tai säilytyskoreja. Koska yläreunan listat ovat korkeammat kuin hyllyn kansi, ei tavaroita saa niin helposti vedettyä alas ja/tai päälleenkään.
Niin, lapsia ajatellen hyllyn tein, mutta hetken siihen kenkiä sovitelleena en olekaan yhtään niin varma loppusijoituspaikasta...
