Sivut

24.9.2013

Bambimekkosia




Menneenä viikonloppuna juhlittiin nappisilmäisen kummityttömme kolmevuotissynttäreitä. Koska neitonen on parhaassa prinsessaiässä, otti tämä kummi asiasta kaiken irti ja päätti lahjoa sankarin uudella mekolla. Mekon kaveriksi askarreltiin neitokaisten kanssa kangaspäällysteiset helmet, söpöissä karkkiväreissä tietenkin! Helmien ohje myös Mekkotehdas -kirjasta.




Mekon kaava on Mekkotehtaan Orelma koossa 98/104 cm. Kangas on Eurokankaan palalaarista kauan sitten löytynyttä, omaan paitaan kaavailtua. Koska en ole saanut omaa paitaa vieläkään edes ajatuksen asteelle, päätin että menköön, ja leikkasin samalla omille neitokaisillekin mekkoset.








Ensimmäisessä kaavana jälleen Orelma, koko 104-110 cm. Toisen mekon tein pitkähihaisen Riinen kaavalla, koko sama kuin edellisessä. Nyt on serkuksilla tiimimekot! Tällainen tiimivaatetus sotii hieman periaatteitani vastaan, mutta aina vaan löydän itseni ompelemasta niitä. Kummallinen on ihmismieli.. 


23.9.2013

Pitsipaita nro 2.

Syystuulet toivat tehokkuuspuuskan. Nyt on nimittäin monta rautaa tulessa! Projekteja päällänsä jos jonkinmoisia ja ompelunurkkauksen koneetkin suristavat siihen tahtiin että saumurikin piti viedä huoltoon liian vauhdikkaan polkemisen seurauksena. Tiedättehän te ne huomaamattomat nuppineulat, pirulaiset.. 



Kesähelteiltä jäi kytemään into pitsipaitaompeluun. Ja ihanahan siitä tuli, juuri sellainen kuin ajattelin. Kangas on joustavaa pitsineulosta Tallinnasta Abakhanista ja kaavana Ottobre Womanin 'Summer basic' (2/2013) pienin muokkauksin. Kädentiet "huolittelin" pitsikaitaleilla, samoin helman. Pääntie on kantattu pitsikaitaleella sekin, ja keskellä pieni rypytys tuomassa ilmettä muuten hyvin yksinkertaiseen tunikaan. Helmaan lisäsin pituutta roimasti. Eihän tämä nyt ihan viileille syyssäille ole soveltuvin, mutta menee hyvin neuletakin ja farkkulegginssien kanssa. 

Psst! Kuvaa käsitellessäni huomasin että päivisin valon määrä näyttää jälleen laskeneen sille tasolle ettei kelvollista kuvanlaatua meinaa saada aikaiseksi. Pahoittelen!


18.9.2013

Määrätietoisen sisustajan naulakko



Toinen neitokaisistamme on äärimmäisen tarkka ja visuaalisesti vaativa. Eräänä aamuna hän tomeralla äänellä ilmoitti tarvitsevansa naulakon johon voi ripustaa korut ja kassit kauniisti roikkumaan. Eihän siinä sitten auttanut, neitokainen kun oli jo valmiiksi katsonut paikankin naulakolleen. 




Naulakon pohjana toimii jokunen vuosi sitten puutyökurssilla laidoistaan koristeellisemmaksi jyrsitty lauta. Koukut ostin paikallisesta sisustusliikkeestä. Helppoa, nopeaa ja suhteellisen edullistakin. Naulakko on kiinnitetty toistaiseksi vielä hieman liian ylös, mutta apuun pääsi roskalavatuomiolta pelastettu vanha koulutuoli. Tykkään valtavasti, en raaski tehdä tuolille mitään vaikka se kulunut ja kolhuilla onkin. Se on just hyvä tuollaisenaan!

17.9.2013

Pipo päähän!



Viilenevät syyssäät herättivät akuutin pipotarpeen. Ihana pupuneulos on Murulta, diilerinä toimi jälleen Ommellisen Liisa. Kiitos ja kumarrus! Sävy sävyyn sopivat tupsut löytyivät PaaPiilta. Kaavana Ottobren Baggy (4/12).



Nämä pupupipot ovat syyssateita enemmän pakkaskäyttöön ajateltuja, sillä vuoritin pipot trikoolla - jälleen sävy sävyy, kuinkas muutenkaan! Alkuperäinen ajatus oli ommella toiselle neitokaisista vaaleanpunainen pipo ja toiselle harmaa, mutta varmuuden vuoksi kasailin pienistä pinkeistä pupuneulostilkuista vielä yhden pipon lisää. Onneksi, sillä käsirysyhän tuosta vaaleanpunaisesta meinasi tulla. Nyt jäi sitten mullekin ihan oma harmaa söpöstelypupupipo, josta neitokaiset olivat riemuissaan: " Nyt me voidaan äiti olla kaikki yhdessä kaksosia!" 

16.9.2013

Kiukkupyllyt



Ihana kolmevuotiaan uhma! Tuplana. Yhtäaikaisesti, tietenkin. Sattuipa sopivasti, sillä samoihin aikoihin kun meillä väännettiin samoista asioista sen sadannen kerran, tuli Kiukkupylly -nimistä kangasta uusintaerä. Ja minähän päätin (kiukuissani minäkin) että sitä on saatava. 

Tunikan kaavan pohjana on reilusti muokattu Ottobren Dreamland -kaava (4/2011) koossa 104/110 cm. Banaaninkeltaisen pohjavärin omaava kangas kävi ennen ompelua pienessä valkaisukylvyssä ja on nyt aika kivan, luonnollisen valkean värinen. 



Haksahdin muuten Lidlin tekstiilileimasimeen minäkin. Kokeillaan nyt tällaista merkitsemistapaa siihen saakka kunnes saan omat merkit tilatuksi. 



9.9.2013

Sydännaulakot






Todellinen pikapikatuunaus! Aiemmin esitellyt sydännaulakot saivat ylleen hillitymmän ja tasaisemman värikerroksen. Eteinen on tilana sellainen että kyllähän sinne väriäkin mahtuisi, mutta haalean vaaleanharmaa tuntui jotenkin sopivimmalta. Vaaleaa on, varsinkin kun matto on edelleen rullalla varastossa hauvavauvan vahinkojen varalta, mutta mitäpä sitä muuta kaipaisi kuin valkoista? Ja niitä elämisen jälkiä - kuraisia kengänjälkiä ja tassunkuvia. Ainakin täällä meillä asutaan, siitä ei ole epäselvyyttä! 

8.9.2013

Nahkavyö



Olen hankkinut muita projekteja varten kierrätyskeskuksesta kasan nahkavöitä. Työtilaa siivotessani jäin ihastelemaan paksua kulunutta nahkavyötä (0,50e!), ja hetken mielijohteesta kieputin sen sisustuslehtipinon ympärille. 




Ei mitään uutta ja mullistavaa, mutta eikös pääasia ole että omaa silmää miellyttää ja ettei aina tarvitse haalia kaupasta kaikenlaista uutta? Kun kyllästyn vyöhön, se pääsee osaksi alkuperäistä suunnitelmaa. Jos vaan saisin tuon työhuoneen siivottua siihen kuntoon että sinne mahtuisi sekaan ompelemaan..

7.9.2013

Pesulahengari




Joskus asiat voivat olla hyvinkin yksinkertaisia ollakseen vaan niin ihania. Kuten nyt vaikka pesulahengari. Aivan loistava keksintö!




Olkoonkin vanha juttu tahansa ripustaa siihen lehti roikkumaan, se sopii meille vessaan kuin nappi silmään. Iso tyhjä seinä on kaivannut ylleen jotain piristettä lähes vuoden ajan, ja nyt se on siinä. Jos totta puhutaan, ruuvin ruuvaaminen on ollut mielessä jo kuukausitolkulla - joissain asioissa kypsyttely kestää, kestää, kestää ja kestää... Mitä yksinkertaisempi asia, sitä kauemmin sen loppuun saattamiseen saa näköjään aikaa kulumaan. Muita saamattomia minun lisäkseni ruudun siellä puolen? 


2.9.2013

Betonikirjaimia




Kirjaimia ja kirjaimia, numero ja merkkihän nämä taitavat paremminkin olla. Edelleen siis betonipäivän tuotoksia. Kanssatekijät kyselivät kummastuneena miksi juuri kakkonen, johon en osannut vastata mitään. Tai ainakaan mitään järkevää; 'no kun se kakkonen näytti numeroista visuaalisesti parhaimmalta' ei ollut kovin uskottava selitys, mutta totuus se kyllä oli. Viisaampi olisi valinnut vaikka talonsa numeron, minä valitsen sen joka miellyttää eniten silmää. Meitä on moneen junaan..






Inspiraatio on napattu suoraan Eilen tein -blogin Hannelta, samasta osoitteesta löytyy myös erittäin kattavat ohjeet betonikirjaimien tai -merkkien tekemiseen. Eihän näillä merkeillä varsinaisesti mitään virkaa ole, mutta kokeilemaan oli päästävä. Ja tosi kivat niistä kaikessa epätäydellisyydessään tulikin!