Sivut

23.2.2017

Motivaatiosta, KonMarista ja Bullet Journalista





Kaksi ja puoli kuukautta. Sanovat, että mitä pitemmäksi tauko venyy, sitä vaikeampaa on jatkaa. Allekirjoitan täysin. Koskaan en ole ollut nopea kirjoittamaan, mutta nyt ollaan ennätyksessä vahvasti kiinni komealla parin tunnin tyhjän ruudun tuijotuksella. Mieleen juolahtaa onko tässä mitään järkeä?

Kaikki alkoi vuosi sitten kirjahyllyyni eksyneestä KonMarista. Vaatteet, kodin pikkutavarat, harrastusvälineet. Paperitavarat, digikuvat, kalenterit, päiväkirjat ja kirjeet. "Tuottaako tämä minulle iloa?" Kun idea tuli tutuksi, sen ydinajatus levisi myös ajankäyttöön.  Aikaa ei koskaan tuntunut olevan riittävästi, ja tuntui että se vähäkin ylimääräinen hukkui epäolennaiseen. Aloittaminen oli hankalaa, pää täynnä puolikkaita ajatuksia ja energiaa kului puuduttavan paljon ylimääräiseen muistamiseen ja varmisteluun. Ilman sen suurempaa suunnitelmallisuutta latasin puhelimeen ajankäytön hallintaan tarkoitetun applikaation.  Sen tilastot kertoivat karua totuutta. Aikavaras oli löytynyt.

Tuli uusi vuosi ja sen mukana Bullet Journal. Bujo itsessään oli tuttu jo entuudestaan, mutta vasta nyt konmarin jälkimainingeissa pyöriessä se tuntui niin täydelliseltä jatkumolta että käyttöön oli suorastaan pakko ryhtyä. Bullet Journalin idea on hämmentävän samankaltainen Marie Kondon ydinajatuksen kanssa - pidä mieli vapaana ja virkeänä. KonMari lähestyy asiaa järjestelemällä kodin siten että turhaan etsimiseen ja järjestelyyn ei kulu aikaa, Bullet Journal puolestaan ohjaa kirjaamaan päässä risteilevät ajatukset ja ideat tietyn logiikan mukaisesti ylös jotta ne eivät kuormita muistia. Kummassakin pyrkimys on kohti selkeyttä.

Luetteloidessani, aikatauluttaessani ja seuratessani tehtävälistan toteutumista havaitsin, että sain paitsi paljon enemmän aikaan paljon pienemmässä ajassa, myös turha stressaaminen oli vähentynyt. Ulkomuistiin ei ollut pakko luottaa, tehtävät löytyivät kansien välistä ja tulivat hoidetuksi -ainakin pääsääntöisesti- ajallaan. Myös ei-niin-tärkeiden tehtävien erottaminen oikeasti tärkeistä helpottui ja vapautti aikaa oleelliselle.

Miten tämä liittyy blogiin?

Niin. Merkintä "blogipäivityksen teko" siirtyi bujon sivuilla. Ensin päivällä, sitten viikolla. Kuukaudella. Aloin miettiä, mikä on motivaationi blogin pitämiseen. En keksinyt. Entinen kevyt työpäiväkirja oli muuttunut raskaaksi raportoinniksi, jonka deadlinea teki mieli siirtää ja siirtää. Pohdin ja prosessoin, peilasin ajatuksiani läheisten kanssa. Kuka enää edes lukee blogeja? Ovatko kaikki siirtyneet Instagramiin? Miten minun pitäisi suhtautua Instagramiin? Mitä haluan blogilta? Mitä se motivaatio edes on?

Samaan aikaan olen ommellut enemmän kuin edellisenä vuotena yhteensä. Askarrellut, neulonut ja ideoinut. Valokuvannutkin. Sisäinen motivaationi on vain hämmennyksessä. Paljon olisi siis tulossa, jos ja kun saan henkisen lukkoni tiirikoitua. Voi kunpa motivaatiota voisi saada purkista!

Digitalisaatiossa on paljon hyvää, mutta ihan yhtä lailla se tuo suuria haasteita arkeen. Oletko koskaan miettinyt osaatko olla läsnä tässä ja nyt? Mihin käytät aikasi? Tai oikeamminkin - mihin aikasi kuluu? Blogini ei ole katoamassa, se etsii itseään ja suuntaansa. Aivan kuten kirjoittajansakin.