Sivut

21.1.2013

Kollaasi




Muutto opettaa yksilöstä paljon asioita. Pakatessa ja purkaessa voi mm. selvitä, että tiedostamattaan hamstraa tietyntyyppisiä asioita, kuten nyt vaikka valokuvakehyksiä. Uudenvuodenlupauksen kolkutellessa takaraivossani (lupaan kuluttaa materiaalivarastojani pienemmiksi) päätin tyhjentää varastosta hyllytilaa ja saattaa sekalaisen kehyskasan hyötykäyttöön.







Valkoista kalustemaalia, pieni nokare mustaa akryylimaalia, sivellin, tela ja aikaa. Sillä reseptillä syntyi riemukkaan sekalaisesta kasasta kehyksiä kiva yhtenäinen kokonaisuus. Muutama hassunvärinen paspiskin sai telalla vaaleanharmaan maalikerroksen ylleen, ja tuo näin kevyttä syvyyttä muuten hyvin yksinkertaiseen kollaasiin.

Vaikka kuinka ensimmäisten muutonjälkeisten kuukausien jälkeen tuntui siltä ettei uusille virheettömille seinille raaski ripustaa taulun taulua, on tämä kollaasi niin kiva että tekisi nykyään mieli viettää enemmänkin aikaa eteisessä. Sitä paitsi yhtään reikää ei tarvinnut tehdä, sillä 3M on tuonut markkinoille päteviä tarrakoukkuja joiden luvataan lähtevän seinästä jälkiä jättämättä. Ainakin sommitteluvaiheessa lupaus täyttyi täydellisesti, joten odotukset tulevaisuuteenkin ovat kovat!


14.1.2013

Maalaustelineestä peiliksi




Kuten jo aiemmassa tripod-valaisin -postauksessa kerroinkin ja blogissakin on joskus tullut esille, olen harrastanut maalausta joitakin vuosia sitten. Tästä johtuen mulla on pari tällä hetkellä tarpeetonta maalaustelinettä jotka olen valjastanut uusiin tehtäviin.






Jykevämmän maalaustelineen maalasin ronskilla kädellä valkoiseksi, levitin kiinnitysvälin suurimmilleen ja laitoin vanhan peilin telineeseen kiinni. Lähemmin tarkasteltuna peili telineineen on melko rosoinen, mutta sopii makuuhuoneen nurkkaan pukeutumispeiliksi hyvin. Ja jos joskus vielä intoudun kotioloissa maalaamaan, on tämä teline käytössä kunhan vain peilin nostaa sivuun. Kätevää!




13.1.2013

Maalaustelineestä tripodiksi




Tarpeettomaksi jäänyt maalausteline pääsi hyötykäyttöön kun bongasin Pari ovea -blogista maalaustelineestä tehdyn tripod-valaisimen. Nerokas idea, juuri sellainen joka pääsi toteutettavaksi sellaisenaan. Ja mikä ihaninta, rakas vanha maalausteline sai jatkoaikaa kodissamme! Maalaaminenhan on ollut mulle rakas harrastus, mutta sattuneesta syystä jäänyt nykyään harmillisen vähäiseksi.




Yllä näkyvä maalausteline on maalattu sinkkispraylla, siihen on kiinnitetty johto, lampunpidike ja polttimo, ja lopuksi varjostin. Varjostin on IKEAsta.




Tämä tripod-valaisin on hyvä esimerkki uskomattoman kärsivällisestä kanssaeläjästäni - maalausteline pyöri nurkissa ensin sellaisenaan vuosia, sen jälkeen kuukausitolkulla maalattuna. Sitten raahasin kotiin kasan sähkötarvikkeita ja pyysin miestä asentamaan osat paikoilleen. Ilman mukinoita hetken päätään raavittuaan kaivoi tuo esille porakoneen ja kävi toimeen, ja miten hieno tuli! Ja parempikin etten itse yrittänyt, sillä vaikka uskottavuusongelmista olen rauta- yms. kaupoissa asioidessani ennenkin kärsinyt, niin nyt oli ensimmäinen kerta kun perään huudeltiin "Olethan sitten varovainen!" Ei tainnut myyjä luottaa että tietäisin mitä olin sähkötarvikkeiden kanssa tekemässä..

12.1.2013

Tee-Se-Itse Tine K




Ihan ensimmäisenä tunnustan, että tämä uusin ihastukseni on suora kopio Tine K:n isosta kattovalaisimesta. En vaan voinut sille mitään - ensimmäisen kuvan jossain sisustuslehdessä tai -blogissa nähtyäni olin mennyttä, ja sekunnin sadasosan jälkeen mieleeni iskostui ajatus "no tuonhan teen helposti itse!". 





Puolen vuodenkaan säännölliset kirpputorikoluamiset eivät kuitenkaan tuottaneet tulosta sopivan käytetyn varjostimen löytämisen suhteen, joten ratkaisu löytyi lopulta IKEAsta. Suuren, 55 cm halkaisijaltaan olevan varjostimen päälle rypytin 3 m ohuen ohutta puuvillaa, kiinnitin (okei, jos totta puhutaan rakas kanssaeläjäni kiinnitti) kattojohdon ja polttimon - valmis!

Onhan se ihana kaikessa yksinkertaisuudessaan, vaikka karkea kopio onkin. Olen aiemminkin kevyesti pohtinut päähänpinttymää joka minulla itse tekemisen suhteen on. Vaikka valmiina saisi melkein samanlaisen, usein teen mieluummin itse. Poikkeuksena tästä kuitenkin uniikit, jonkun toisen ideoimat ja itse valmistamat käsityötuotteet. Ja onhan aito aina aito, mutta joissain tapauksissa itse tehty on silti se rakkaampi ja ihanampi, ainakin tekijänsä mielestä. Antakaa siis anteeksi. :)