30.1.2015

Väriterapiaa





Tammikuu. Pitkä ja harmaa. Asiaa ei helpota kankaattoman kuukauden haaste, johon menin osallistumaan, ja jonka sittemmin mokasin, kuinkas ollakaan. Tavoitteena oli olla hankkimatta kangasta sentin senttiä tammikuun aikana, mutta plussaa taisi kantautua talouteen lopulta metri poikineen. On se nyt kumma kun ei selkärankaa löydy! 

On sitä silti ommeltukin, huonossa omassa tunnossa rypemisen lisäksi, siis. Tässä tilkkulaatikon aarteista parin vuoden takaa. Kuosilliset kankaat eivät enää tätä nykyä saa suuria väristyksiä aikaan ompelijassaan, mutta neitokaiset olivat onnensa kukkuloilla: "Nää on niin ihanat, niin pehmeät! Ja miten hieno aarretasku!" Leggarit niin ikään tilkkulaatikkokamaa. Joskus suosikkivaatteet syntyvät vahingossa. 


8 kommenttia:

  1. Lapset tykkäävät väreistä. Ihanaa väriterapiaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä tulikin mieleen - olin ehkä kolmen - neljän ikäinen, pikkuveljeni vielä vauva, kun äiti ohjeisti mua veljen kanssa leikkimiseen kertomalla "vauvat pitävät väreistä". Minä siinä sitten näppäränä tyttönä kippasin veljelle laatikollisen värikyniä sänkyyn. Jep jep. Se meni vahvasti! :)

      Poista
  2. Hienot aarretaskulliset paidat/tunikat! Tärkeintähän se on, että lapsi tykkää :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Osais vaan aina ennakoida mikä on milloinkin in, ja ommella sitten sen mukaan toivevaatetta. Aina ei mene ihan yhtä vahvasti, ja kyllä niitä maanantaikappaleitakin löytyy kaappien perukoilta. :)

      Poista
  3. Aivan ihanat tunikat ja nuo erivärileggarit on ihan parhaat!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 Erivärileggarit eivät päässeet käyttöön alkuun ollenkaan, mutta nyt pari-kolme kuukautta kaapissa lojuttuaan ovat muotoutuneet lempihousuiksi. En ihan aina ymmärrä näitä neitokaisia.. =)

      Poista