Sivut

29.10.2013

Kummityttö pienoinen



Olen ollut onnekas. Sain toisen kummitytön tämän ihanan tyttölauman - omien neitokaisten ja lähes samanikäisen kummityttösen- jatkoksi. Tää täti on aivan onnessaan - mekkoja, mekkoja, tunikoita ja mekkoja! Ja nyt myös pieniä, kirppukokoisia mekkoja!




Ensi-innostuksessani ompelin puuvillaisen söpöstelymekon koossa 56/62 cm. Helmaa pidensin hiukan jotta mekon käyttöikä olisi aavistuksen pitempi. Kaava on oma sovellus mekkotehtaan Orelmasta. Niskaan sijoitettavan napin sijaan tein mekon etuosaan hihan ja etukappaleen saumakohtaan halkion pukemista helpottamaan. Halkion saa solmittua kiinni rusetilla.



Ja kun vauhtiin pääsin (pienet mekot syntyvät niin nopeasti!), ompelin mekon kaveriksi Peppiessun koossa 62 cm. Kuva hämää, ei tuo helma oikeasti ole noin vino, ja silitysraudan jäljetkin hävisivät pienen harjauksen jälkeen. 



Tuliaisiksi pieni sai vielä kaksi torkkupeittoa. Nämä olivat tilaustöitä kummityttösen äidiltä, jotka lupasin ommella jo kauan ennen vauvan syntymää. Syksyvauvalle kärpässieniä, tietenkin, ja vuoritus suloisen pinkillä velourilla. Kuinkas muutenkaan! Kankaat Kestovaippakaupasta.




Melkoinen paketti! Pyytelin kummivauvan äidiltä jo etukäteen anteeksi mekkoinnostustani - eihän ne hörhelöt ole kovin käteviä ihan pienten kanssa, mutta en vaan voinut vastustaa kiusausta! Ei kuulemma haittaa, mutta katsotaan miten käy jos mekkoja kolahtelee postiluukusta jokaisen merkkipäivän kohdalla... ;)

27.10.2013

Tuolirakkautta




Voiko huonekaluun rakastua? Jos voi, niin sitten tämä todella on rakkautta!



Kaikki lähti liikkeelle työtuolin puutteesta. Mulla on suhteita erittäin hyvään romudiileriin (kuulostipa tylyltä kuvaukselta, anteeksi!), jonka kautta sain käsittelyyni tämän -jälleen kerran- roskalavatuomion saaneen työtuolin. Eikä ihan minkä tahansa tuolin, istuinosan pohjasta löysin ilokseni Martelan tarran.




Purin tuolin osiin; revin muovireunukset irti, nypin satapäin niittejä, rapsutin liimattua vaahtomuovia, hioin ja pesin. Sitten tuli päättämättömyys - jättääkö tuoli puunväriseksi ilman käsittelyä vai laittaisiko pintaan värin. Ja jos, niin minkä? Päättämättömyyden aikana ekologinen omatunto alkoi kolkuttaa ja päätin käyttää tuolin kunnostukseen vain taloudesta jo valmiiksi löytyviä materiaaleja. 





Tuolin metalliosat on maalattu sinkkispraylla. Istuinosat maalasin useaan kertaan kevyesti hiertämällä, harkinnan päätteeksi väriksi valikoitui valkoinen.

Nyt on työtuoli, ihanuus! Vaneri on osittain halkeillut ja kiinnikkeiden metalliosatkin näkyvät pehmuisteiden poiston jälkeen, mutta se ei haittaa. Tuoli on kaikessa puutteellisuudessaan täydellinen! Puuttuu enää työpöytä, oikeastaan koko työhuone tarvitsisi kevyttä ravistelua ja muodonmuutosta. Suunnitelmia kyllä on, pitäisi vain tarttua toimeen. Innostuspuuskaa odotellessa tuoli saa palvella ompelupajassa. Nähtäväksi jää maltanko luopua siitä koskaan!


11.10.2013

Bambi ja perhosia



Joskus asiat ottavat aikaa. Se ei välttämättä ole huono asia, varsinkaan jos on yhtään epävarma siitä mitä on tavoittelemassa. Me ollaan asuttu tässä kodissa pian vuoden verran, ja vasta nyt seinät alkavat saada täytettä, huonekalut löytämään paikkojaan ja koti tuntumaan todella kodilta. 






Neitokaisten nukkumahuonetta ajatellen askartelin muutaman taulun. Bambitaulu on kasattu valkoiseksi spraymaalatusta leikkieläimestä ja tapetinpalasista. Perhostaulun perhoset napsuttelin kuvioleikkurilla helmiäispaperista, harmaalta pohjalta valkoiset perhoset erottuvat mukavasti. Neitokaisissa herättää hilpeyttä perhonen joka on lennähtänyt paikaltaan kehyksen reunalle ihmettelemään. 






Perhosia löytyy huoneesta muuten muualtakin! Muistaako joku tämän? Kollaasin muut kuvat ovat peräisin vanhasta kalenterista ja paikallisesta perinteisestä paperikaupasta. Kaltaiselleni visualistille Harjun paperi on kuin karkkikauppa, poiketkaapa joskus jos liikutte sielläpäin. Ah. <3