Sivut

28.11.2011

Alvar


Alvar on vallaton risulintu. Alvar syntyi kansalaisopiston "Muotoile koivurisuista" -viikonloppukurssilla, ja lennähti kiven päälle ihmettelemään maailmaa. Se on vielä untuvikko ja siksi sen siivet ovat pörheät ja ilme ihmettelevä.



Kurkista minua nyt vielä tältäkin sivulta, aika komeat siivet vai mitä? 

Vaikka lintu näyttää huolettomalta ja yksinkertaiselta, sen tekemiseen vierähti tunti jos toinenkin. Ja tekijältä kasa varapäreitä..  Materiaaleina kurssin töissä käytettiin pääasiassa koivurisuja ja rautalankaa eikä Alvarkaan tee siitä poikkeusta. Jos aikaa olisi riittänyt, lintuja olisi varmasti syntynyt lisääkin. Toisaalta hyvä näin, eipähän palaneet minulta kaikki päreet risujen kanssa painiessa..


Mitä? Minustako se kirjoitti?! 

25.11.2011

Joulukortin korvikkeita






Useana vuonna olen tehnyt joulukortit ajatuksella 'jotain muuta kuin perinteinen postikortti'. Huopakuvio yhdistettynä sopivaan nauhaan, koristeeseen tai somisteeseen on toiminut useimmiten kivasti, ja kortti on pysynyt simppelinä ja nopeana askarrella. Kuvien kuusesta ja porosta uupuu näköjään tervehdyslappu, mutta niissäkin sellainen on ollut kiinni samaan tapaan kuin ylimmän kuvan enkelissä on. Näiden joulu"korttien" juju piilee siinä että tervehdyksen saa irti, ja koristeen voi lykätä vaikka joulukuusta koristamaan.

Jälkikäteen olen harmitellut ettei ole tullut tallennettua lähetettyjä joulukortteja mitenkään, mutta onneksi joulukoristeiden seasta löytyi sentään näiden kolmen mallit. Ja muutama muu ylimääräinen..




24.11.2011

Tontun Tupa



Ensimmäisenä adventtina Tonttu muuttaa meille asumaan. Tontun Tupa on pikkuinen, mutta kuitenkin sen verran suuri, että sinne mahtuu monenlaista pientä yllätystä löydettäväksi joulua odotellessa. Sinisen ikkunan takaa löytyy pienet yllätykset ja salakäytävästä (jonne pääsee sisään alareunassa olevien kolmen napin vierestä) voi hyvällä onnella löytää isompiakin aarteita.




Tontun Tupaa ommellessa pääajatus oli tehdä pienille puolitoistavuotiaille yksinkertainen joulukalenteri, joka pitäisi sisällään muutakin kuin herkkuja tai tavaroita. Talo on lähes 70 cm korkea ja leveyttäkin 23 cm. Tuvan alaosassa olevaan, sivusta aukeavaan A5-kokoiseen taskuun saa sujautettua esim. leivontaessut, kaulimet tai vaikka tonttulakit riippuen siitä onko kyseisenä päivänä ajatuksena leipoa pipareita tai viettää kerhossa pikkujouluja. Pienempään taskuun saa jemmattua rusina-askin, mandariinin, heijastimet ym. yllätykset. Ja jos (kun) joku joulu myöhemmin tuntuu siltä että tarvitaan perinteisemmät joulukalenterit numeroituine pusseineen, voi Tonttu siirtyä posteljooniksi ja huolehtia kaikista saapuvista joulukorteista sujauttamalla ne taskuunsa. :)

Inspiraation lähde ja ohjeita, mikäli joku muukin innostui ajatuksesta!

19.11.2011

Tuohikoristeita




Tuohi on kaunista. Jemmasin polttopuiksi tehdyistä koivuista irroitettua tuohta aikani, enkä raaskinut käyttää sitä mihinkään. Koska armas kanssaeläjä ei aina oikein tykkää askartelu- ja käsityömateriaalien haalimisestani (varsinkaan jos kaapit alkavat täyttyä tuohella, sammalella, risuilla ja kävyillä), piti kiireesti keksiä tuohelle käyttöä.

Nämä joulukuusenkoristeet ovat siis askarreltu tuohesta, paperinarusta sekä muovikristalli- ja puuhelmistä. Tuohen saa näppärästi rullautumaan tipauttamalla ohuita suikaleita kiehuvaan veteen ja odottamalla hetken. Mitä ohuempi tuohensuikale on, sitä nopeammin ja siistimmin se rullautuu. Tuohirullien kuivuttua siistin ylimääräiset riekaleet ja huonosti käpristyneet kohdat ja kieputtelin tuohirullat paperinarun ja helmien kanssa roikkuviksi koristeiksi. Liimaa ei tarvittu, sillä rullan sisään jäävien solmujen määrällä (pari-kolme) sai tuohirullat näppärästi lukittumaan paikoilleen. Kuumaliimakin toimisi varmasti hyvin.

17.11.2011

Joulukalenterikori



Aiempina vuosina olen aloittanut joulusta höyryämisen jo hyvissä ajoin lokakuun alussa. Tänä vuonna en ole oikeastaan ehtinyt edes ajatella koko asiaa, en ennen kuin huomasin karkkihyllyille tulleet joulukonvehdit. Ja koska se puolestaan on varma merkki lähestyvästä joulukuun 1. päivästä, ostin täytteet jokavuotiseen joulukalenteriin.

Korikalenteri on jo kolme joulukuuta palvellut. Kaupan joulukalenterihin tuskastuneena päätin tehdä oman paremman makuisen ja pahvilaatikkokalentereita kauniimman version. Pussit on ommeltu keittiön keinokuituisesta verhokankaasta jota jäi yli laskosverhoa ommellessa (näyttää erehdyttävästi pellavalta!) ja pussit on sitaistu kiinni organzanauhalla. Kätevää tarkoitukseensa, ei nimittäin purkaudu lainkaan ja on helposti solmittavissa rusetille karkeutensa ansiosta! Sydämet leikkasin remontista ylijääneestä tapetista ja niissä numerot 1-24. Perinteeseen kuuluu että jokaiseen pussiin tulee kaksi samanlaista käärekonvehtia ja jokaisessa pussissa on eri suklaat odottamassa. Ekstrana korissa on ylimääräinen pussi, jossa on ekstraisot suklaakarkit - pahan päivän varalle.  :)

15.11.2011

Kolmen konstin mekkoja



Joulua silmälläpitäen surruuttelin tytöille maatuskakuosiset, erivärisillä polkadot-kankailla somistetut mekot. Kaavana näissä on Ottobren ihana Kolmen konstin mekko (koossa 92 cm), joka itsessään on kyllä jokseenkin kesäinen rimpsumekko. Uhkarohkeasti päätin kuitenkin kokeilla miltä mekko näyttäisi syvemmissä väreissä ja sopisivatko ne alkuunkaan syys/talvimekoiksi. Lopputulos ei ole ollenkaan hullumpi, vai mitä?


Mekkojen alle löysin tismalleen sävy sävyä olevat bodyt. Pitkähihaisen päällä mekko ei näytä enää kesämekolta sitäkään vähää.



Jotta mekoissa olisi muutakin eroavaisuutta kuin väri, tein toisen mekon frillahihoilla ja toisen pussitetuin hihoin. Käyttäjätestauskin läpäistiin, mutta ihmekös tuo - kaikki missä on helmaa taitavat kuulua neitosten lempivarusteisiin. :)

14.11.2011

Hernepussi-pussit








Tehtailin ystävän kaksospojille osaksi 1v kimppalahjaa ison kasan iloisenpirteitä hernepusseja. Pussit eivät kuitenkaan pysyneet aloillaan, pussipinot kaatuilivat ja hernepussit tipahtelivat lattialle, joten ompelin säilytyspussin jossa hernepussit voivat asustaa. Ja jonne niitä voi piilottaa, kaataakseen ne hetken päästä lattialle, aina uudelleen ja uudelleen..  Mutta eihän kaksosille voi antaa vain yhtä pussukkaa yhteiseksi, molemmille pitää olla omansa! Niinpä siis kaksi pussia, joihin hernepussit on jaettu tarkasti tasan. :)

13.11.2011

Isänpäivälahjaksi


Pajassa pitää kiirusta! Isänpäivälahjoiksi tehtiin tyttöjen kanssa painohommia. Isille t-paita, jonka takapuolelle helmaan tytöt saivat kumpikin painaa kädenjälkensä. Eihän se mennyt ihan niinkuin Strömsössä, mutta onneksi väri oli hyvinkin vesiliukoista ja helposti pestävissä olevaa - niin vaatteista, painettavasta paidasta kuin tukasta ja käsistäkin. Kädenkuvien alle tekstasin vielä kangastussilla kumman käsi kummassakin kohdassa on kyseessä, mutta muuten jätin paidan tarkoituksella näinkin simppeliksi. Juju onkin nimenomaan yksinkertaisuudessa ja tavallisesta poikkeavasta sijoittelusta.



Samalla vauhdilla sotkettiin hieman lisää, ja taidesession tuotoksena papat saavat hyväksi havaitut, muovikassin kaavalla tehdyt kangaskassit. Edellisistä kangaskasseista viisastuneena kokeilin kantata kassin kahvat/suun siistimmän jäljen toivossa, mutta eipä sekään mutkattomin mahdollinen projekti ollut. Tästäkin jälleen opittiin ja seuraavat kassit teen varmasti vuoritettuina tai ainakin alavaroilla huoliteltuina.



Joku varmasti ihmettelee että mitkä ihmeen Aapeli ja Peepeli? Kyseessä ovat tyttöjen raskausajan kutsumanimet (A-vauva Aapeli ja B-vauva Peepeli), jotka pääsivät tähän kuvaan esittämään miltä kassin painojälki kokonaisuudessaan näyttää. Näissäkin kädenjäljen alla lukee siis oikeasti tekijänsä nimi.

6.11.2011

Maatuskamekot


Väriä syksyyn! Maatuskakuvioisesta finecordsametista ompelin tytöille vuoritetut pussihelmaiset liivimekot koossa 86 cm. Suunnitelmat olivat jälleen melkoisen erilaiset kuin lopulliset tuotokset, ja olinpa jo heittää hanskat tiskiin kappaleiden leikkaamisen jälkeen. Yön yli asiaa mietittyäni surrasin kuitenkin mekot kasaan, ja aika hauskat näistä sitten loppujen lopuksi tuli. Ja erityisesti kantajilleen mieluiset - ja sehän se on tärkeintä.

Ps. Hyvä ohje vuoritetun liivimekon ompeluun löytyy Tosimummolta.

3.11.2011

Harmaa pellavahuivi



Talvi ei vielä tullutkaan, ja villahuivit lojuvat edelleen toimettomina komerossa. Nopeana välipalaompeluksena tein ohuen pellavahuivin, jonka somistin rypytyksellä ja pitsinauhalla. Lopputulos ei itseasiassa ole lähelläkään sitä mitä lähdin hakemaan, mutta en ole lainkaan pettynyt! Pellavainen tuubihuivi ei ollut kaikista toimivin, mutta sen sijaan rypytykset toimivat tässä versiossa sitäkin paremmin.

Huivi on malliltaan tasasivuinen kolmio, jonka toiseen reunaan ompelin rypytetyn suikaleen ylijäämäkankaasta. Saumat ja rypytyksen pienet epätasaisuudet jäävät mukavasti piiloon pitsinauhan alle. Tykkään tykkään tykkään, värinä harmaana tämä sopii kaikkien muiden värien, tai vaikka harmaiden, ruskeiden ja valkoisten kaveriksi. Niin, edelleen rakastan värejä, mutta mikä kumma siinä on että nykyään vedän magneetin tavoin puoleeni luonnonläheisiä sävyjä..?