Sivut

22.5.2016

Kuusi vuotta sitten - DIY masukipsi

Siitä on jo huimat kuusi vuotta. Tarkalleen ottaen kuusi vuotta ja kaksi viikkoa. Satoi räntää, eikä rakkaan kanssaeläjänkään takki mahtunut enää päälläni kiinni. Ainoat kengät jotka sain äherretyksi jalkaan olivat linttaan astutut lenkkarit, niissäkin nauhat jäivät auki. En kertakaikkiaan ylttänyt varpaisiini asti. Toiset onnittelivat, toiset ottivat osaa. Miltä tuntuu saada kaksoset? Miten ajattelit selvitä niiden kanssa?




Ei pienintäkään aavistusta. Eikä muuten ole vieläkään. Onneksi silloin otettiin -ja edelleenkin otetaan- vastaan se mitä tuleman pitää. Ei ollut kokemusta "vain yhdestä", joten kerralla kaksi - bring it on! Näin jälkeenpäin ajateltuna ihmettelen miten hyvin kaikki loppujen lopuksi on mennyt. Ja koska meille kaksi kerralla on normisetti eikä kokemusta muusta ole, sillä mennään. Ihmetystä on riittänyt ja riittää edelleenkin kahden temperamenttisen neitokaisen eläessä täsmälleen samaa vaihetta täsmälleen samaan aikaan. Niin samanlaiset, ja kuitenkin niin täysin erilaiset!





Kuusi vuotta, kaksi viikkoa ja kolme päivää sitten tehty masukipsi osui silmiini kun siivosin vaatehuonetta. Vain muutamaa päivää ennen neitokaisten syntymää vatsani vuorattiin ensin märillä sideharsoilla, sitten tuorekelmulla ja lopuksi kipsinauhalla. Silloin lähinnä nauratti, minkä nyt kolotuksilta paikallaan huonossa asennossa ison mahan kanssa istuessa pystyi naurattamaan. Kipsi ehti juuri ja juuri saavuttaa lopullisen kuivumisensa, kun neitokaiset olivatkin jo kainalossa. Kuukausia myöhemmin tulostelin neitosten kuvia ja päällystin kipsin ensimmäisten kuukausien valokuvilla. Koska neiti A istui vatsan pohjalla, hänen kuviaan löytyy enemmän kipsin alaosasta. Neiti B puolestaan piti elämää poikittain vatsan yläosassa, joten hänen kuviaan on keskitetty vastaavaan kohtaan kipsiä.




Onko tuota masua sitten ikävä? Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, olo kipsin kanssa kameran edessä pyöriessä oli lähinnä huvittunut. Sanotaan, että toisille raskaus sopii mainiosti. Että ovat elämänsä kunnossa ja suorastaan hehkuvat. En kuulunut siihen porukkaan. Mukava muisto, mutta ei jäänyt ikävä. Tosin, melkoisen tehokas kehonkoostumuksen muokkaus se oli - yhdeksän kuukauden (ja kolmenkymmenen lisäkilon) massakauden jälkeen -21 kg kahdeksassa päivässä ei tuntunut lainkaan hullummalta! ;)

12.5.2016

Erään DIY -päivän tarina

"Miten pienten lasten työssäkäyvänä vanhempana ehdit tehdä kaikkia niitä diy-juttuja joita blogissasi jaat?"

Tuttu kysymys. Vaikka olen kuullut sen kymmeniä kertoja, en ole vieläkään keksinyt kysymykseen kunnollista vastausta. Rehellisesti - en oikeastaan edes tiedä sitä. Siksi vastaan kysyjälle usein naurahtamalla, että en oikeastaan ehdikään. Silti blogi päivittyy tasaisesti - joskus harvemmin, joskus useammin, mutta päivittyy kuitenkin- joten kai kulisseissa jotain täytyy tapahtua?!

Miten olisi kurkistus yhteen keväiseen arkipäivään diy -bloggaajan näkökulmasta?



6:00 Herätyskello soi. Torkutan pari kertaa, viimein saan silmät auki. Pikainen uppoutuminen Pinterestin maailmaan, vaikka lupasin itselleni vähentää kännykän käyttöä. Jos silti ihan vaan muutaman kuvan katson, tiedä vaikka kuvatulvasta löytyisi vuosisadan inspiraatio.



6:50 Aamusali. Liikunta on käsillä tekemisen lisäksi parhaita omia juttujani. Jos tiedossa on kiireinen päivä, salille on suunnattava heti aamusta. Ei ruuhkaa, ei jonottamista laitteisiin, ja sopivasti pieni kiire töihin - tuleepahan tehtyä ripeä treeni!



8:05 Työpaikalle. Kahvi tippumaan, päivän aikataulun kertaus. Tavarat kasaan ja hommiin! Työpäivät sujahtavat nopeasti, eikä haahuilulle ja ylimääräiselle haaveilulle jää aikaa. Usein päivän ensimmäinen kunnollinen tauko odottaakin vasta kotona.



14:45 Poikkeuksellisesti kotona jo iltapäivällä. Neitokaiset karkaavat saman tien ulos. Kahvinkeittimen ropinaa kuunnellessa iltapäivän 'to do' -listan kertausta. (Ja ihan vähän lisää
Pinterestin, Instagramin, Facebookin ja blogien selaamista, jota edelleen pyrin -kehnoin tuloksin- vähentämään).



14:55 Päämäärätöntä kuljeksimista, keskeneräisiä projekteja. Tekisi mieli tarttua kynään ja piirtää, toisaalta ompelukoneen vieressä oleva kasa kasvaa kasvamistaan. Järki sanoo että nyt olisi korkea aika valloittaa keittiö huomisten 6 v. synttärijuhlien tarjoiluja silmälläpitäen. Koitan vältellä järjen ääntä.



15:05 Neitokaiset piirtävät katuliiduilla. Koirakin piirtää katuliiduilla, jonka jälkeen se haluaa tulla sisälle olohuoneen valkoiselle matolle pyörimään. Komennan koiran takaisin ulos piirtämään.




15:15 Järjen ääni voittaa. Suljen ompeluhuoneen oven perässäni ja raahustan keittiöön. Omat vahvuuteni löytyvät aivan muualta kuin keittiöstä hellan edestä, eikä leipominen ole koskaan lukeutunut suosikkijuttuihini. Neitokaiset tilasivat sateenkaarisynttärit, yritän parhaani mukaan täyttää toiveen. Onneksi muuten selasin sitä Pinterestiä, sieltä löytyi ajatus sateenkaarimuffinsseihin. Ehkä se somelakko onkin yliarvostettu juttu!




17:55 Neitokaiset haluavat osallistua synttärivalmisteluihin. Kaivan laatikosta kartonkia, sakset ja paperipillejä. Mallin mukaan askarreltuna neitokaiset koristelevat paperipillit värikkäin sydämin. "Äiti, voinko tehdä vielä yhden pillin? Voiko mummi juoda vaikka kahvinkin pillillä?"




19:15 Keittiössä on hommat edelleen kesken. Paperipillejä riittää koko suvulle, joten keksitään vielä toinen askartelutyö. Kruunujen askartelu innostaa, ja neitokaiset haluavat synttäreilleenkin ohjelmanumeroksi kruunujen askartelun. Todetaan, että se onnistunee. Vähän jännittää miten selvitään kahdeksan lapsen kanssa askartelurupeamasta, onneksi rakas kanssaeläjä lupautui mukaan askartelutouhuun. Epäilen, että se ei kuullut kysymystä kunnolla.



19:45 Valon määrä alkaa vähentyä, mutta yritän silti saada muutaman kuvan räpsäistyä blogia varten. Liina on rutussa ja varpaat kuvassa. Nyt ollaan diy-bloggaamisen ytimessä!



22:10 Talo on hiljainen. Leivonnaiset peitelty, liidut pyyhitty matolta, keittiö siivottu ja valokuvat purettu koneelle. Hetken harkitsin tietokoneelle jäämistä, mutta hiivin kuitenkin ompelukoneen ääreen. Jos sitä ihan muutaman sauman ompelisi...?


Kurkistus DIY-bloggaajan päivään on osa Kotopirkkojen tempausta, jossa jokainen Pirkko päästää lukijansa katsomaan mitä kulisseissa tapahtuu. Menneet ja tulevat kurkistukset löytyvät kaikki Kotopirkkojen Facebook-sivujen kautta. Jos ihmettelet että mikä ihmeen Kotopirkko, vastaus siihenkin löytyy samaisesta osoitteesta. Meitä on nyt muuten neljä uutta innovatiivista Kotopirkkoa, kannattaa käydä tutustumassa!

1.5.2016

DIY pitsiselkäinen collegepaita


Kevät on tuonut kauppoihin monenlaisia ihania pitsisomisteisia vaatteita - löytyy mekkoa, tunikaa, shortsia, t-paitaa. Jopa tennareita! Vimmaisen googlettelun jälkeen totesin, ettei kolmekymppiselle sopivaa fiksua pitsisomisteista collegepaitaa taida olla tarjolla. Jos pitsi yhdistettynä collegeen ei lähtökohtaisestikaan ole se kaikista itsestäänselvin combo, niin vielä haastavamman etsimisestä tekee kohtalaisen tarkat laatuvaatimukset. Ei napamallin paitoja, ei keinokuituja, eikä mielellään kertakäyttöiseltä vaikuttavia virityksiä.


Kuinkas sitten kävikään? Tarina on -jälleen kerran- vähän liiankin tuttu. On omalle kropalle viilattu collegepaidan kaava, käytössä hyväksi havaittua joustocollegea, ainut mikä puuttui oli pitsi. Yritin olla reipas ja ennakkoluuloton, ja virkata pitsivirityksen vapaan virkkauksen tekniikalla  itse. Ei muuten onnistunut. Halusin kuitenkin välttää mummolan pitsiliinaefektiä viimeiseen saakka, joten päädyin lopulta ompelemaan pitsisomisteen kasaan useammasta erilaisesta pitsiliinasta  ja -nauhasta. Epäsymmetrinen pitsisomiste kiinnittyi paikoilleen näppärästi päällikeompeluna, jonka jälkeen ylimääräinen college oli saksittavissa alta pois. Pääntieresori viimeistelee ilmeen.


Haluaisitko kokeilla tekniikkaa? Vaikka tämä paita on alusta loppuun saakka itse tehty, prosessissa on mahdollista myös oikoa. Trikoo ei purkaudu, joten pitsiliinan, -nauhan tai muun vastaavan somisteen voi ommella ulkoreunoistaan valmiiseen t-paitaan tai vastaavaan kiinni. Tämän jälkeen työ käännetään nurinpäin ja liinan alta leikataan varovasti n. puolen sentin päästä ompeleesta ylimääräinen trikoo pois. Varo katkaisemasta lankoja! Tarvittaessa siksakkia ja muutamia lisäompeleita vahvistamaan kiinnityksiä. Helppoa! Testaa vaikka!