25.9.2016

Miten kävi KonMarille? | Blogikirppis 1.10. Jyväskylässä



Käsi ylös kuka muistaa kun puolisen vuotta sitten intoilin kässäharrastajan konmaritetusta, yltiösiististä harrastehuoneesta? Niinpä. Tuli kevät, tuli kesä. Elämä siirtyi ulos, ja ne vähäiset ompelu- tai muut näperrystouhut suoritettiin puolijuoksulla, hyvä jos ehdin istuutua ompelukoneen polkimella kaasutellessani. Tuli pihahommat, liikuntahommat, uintihommat ja matkahommat. Samalla tapahtui hiljainen räjähdys. Syyskuussa kun viimein ajatuksen kanssa avasin  harrastehuoneen oven, kaaos kirjaimellisesti käveli vastaan. Miten tässä näin pääsi käymään?

Selityksiä tapahtuneelle voitaisiin löytää useita, mutta mitäpä sitä turhia vatvomaan. Pinkki kirja kauniiseen käteen ja sukellus kaaokseen! Ja hei -  koska yhden romu voi kuitenkin olla toisen aarre, aion konmarittaa mm. vinon pinon itselleni tarpeettomia kankaita ja muita käsityötarvikkeita ja tuoda ne mukanani Jyväskylän blogikirppikselle 1.10.! Kuormaan nostellaan lisäksi naisten- ja lastenvaatteita, kodin sisustustavaraa ja ehkäpä jotain itse tehtyäkin.




Jyväskylän neljäs blogikirppis järjestetään siis lokakuun ensimmäisenä lauantaina klo 12-15 Jyväskylän aikuislukion tiloissa Harjulla, Sepänkatu 3:ssa.  Myyntipöytiä virittelevät lisäkseni
#vainanettejutut, Valkoisen vuoren rinteillä, Minishow ja Pilkkeitä. Paikalta löytyy myös kahvila. Ostoksia varten kannattaa varata käteistä, sillä kirppiksellä ei ole mahdollista maksaa kortilla. Kannattaa klikkautua tapahtuman Facebook-sivuille, jonka kautta pysyt kätevästi kärryillä muidenkin myyjien kirppispäivityksistä ja myyntitärpeistä. Nähdäänkö lauantaina?

14.9.2016

Riippuvat pullot












Puolitoista kuukautta sitten julistin uhmakkaasti kesän jatkuvaksi juuri alkaneesta elokuusta huolimatta. Nyt, kuusi viikkoa myöhemmin, ensimmäisten yöpakkasten hiivittyä pihapiiriin ja keltaisten lehtien tanssiessa riemukasta voitontanssiaan myönnän viimein syksyn saapuneen. Aurinko lämmittää vielä, mutta hallaöiden henkäysten jälkeen koko kesän rakkaudella vaalitut kukkapenkit huutelevat pelastajaansa. Tämän pihan syyskesän kukkakimppu ei sellaisenaan vielä suuruudellaan hurmaa, mutta yksittäin kukkavarret toimivat sitäkin paremmin. Kaveriksi eriparipulloja (on ihan ok ostaa limpparia / mehua / vissya / makuvettä pelkän pullon kauneuden perusteella, eikö?), pätkä koivun runkoa ja paperinarua. Helppo, nopea ja edullinen ratkaisu, ja mikä parasta - kesä jatkuu edelleen(kin)! Jos ei sanan varsinaisessa merkityksessä, niin mielissä nyt ainakin.




Yksivuotiaan synttärimekko







Tiedättekö jumituksen? Kun mikään ei tahdo sujua, eikä toteutus kohtaa visiota? Ilmiötä esiintyy varmasti lajista riippumatta, mutta mitä käsillä tekemiseen tulee, törmään siihen useimmiten yhteistyössä -tai oikeamminkin kyllä yhteistyön puutteessa- ompelukoneen kanssa. Ensin kiukuttelee kone, sen jälkeen koneen omistaja, ja lopputulema on yleensä ompeluhuoneen oven kiinni läimäyttäminen ja henkinen murjottaminen. Ei sitten, sielläpähän kone kyhjötät!

Fiksumpaa olisi tietysti pureutua ongelman syyhyn, eikä kiukutella seurausta. Aina ei kuitenkaan jaksa, ja silloin on helpointa ottaa aikalisä. Aikalisän jälkeen yhteistyön aloittaminen voi olla hiukan nihkeää - mitä suurempi kriisi, sitä pitempi tauko. Ja mitä pitempi tauko, sitä nihkeämpi aloitus. Tähän on kuitenkin onneksi olemassa ratkaisu! Kun valitsee tutun ja turvallisen, takuuvarman projektin, tekemisen tuoksinassa leppyy niin kone kuin käyttäjäkin. Riittävän helppo työ takaa onnistumisen elämyksen eikä konekaan joudu tarpeettomasti temppuilemaan. Kun paininjalan alta viimein vedetään valmis työ, kaikki ovat tyytyväisiä.

Takuuvarmoiksi hyvän mielen töiksi löytyy monta ihanaa mekkoa esimerkiksi Mekkotehtaan kirjoista. Kuvissa vilahtava Orelma on hyväksi havaittu jo omilla neitosilla, tällä kertaa sellainen käärittiin lahjapakettiin vuoden täyttäneelle kummityttöselle. Lisäksi pakettiin sujahti pieni kirja pehmittelemään vähän tätä tämän kummin syyllisyyttä pehmeiden pakettien suosimisesta. Onneksi pienet ovat vielä varsin vastaanottavaisia kaikenlaisille paketeille, parasta kun taitavat olla pakkauspaperit ja kauniit narut!


Kaava: Mekkotehdas Orelma 86/92 cm
Kangas: Eurokankaan palalaari

19.8.2016

Menovinkki - OMMELLISEN myymälän avajaiset



Tulevana viikonloppuna 20.-21.8. Jyväskylässä tapahtuu. Kankaan tehdasalueella järjestetään jo tuttuun tapaan Jyväskylän Designtori ja Kankaan ravintolapäivä, mutta samanaikaisesti myös kaupungin toisella laidalla riittää nähtävää. Kymmenen minuutin ajomatkan päässä keskustasta, Muuramen kunnan puolella, ovensa asiakkailleen avaa OMMELLINEN. Mikäli avajaiset noudattavat aikaisempien kotikutsu- ja myyntitapahtumien linjaa, veikkaan ettei kovin hiljaista hetkeä Ommellisen uudessa myymälässä tule viikonlopun aikana olemaan.





Mikä sitten on Ommellinen? Ommellinen on yhden onnellisen ompelevan naisen tarina siitä, kuinka harrastuksesta syntyi intohimo ja intohimosta yritys. Tarina siitä, kuinka yksi asia on johtanut toiseen, ja kuinka ilolla ja yhteistyöllä on saatu aikaan koko ajan tunnetumpi pienyritys. Alkuun Ommellinen suunnitteli ja valmisti yhden naisen voimin omalla kotiullakollaan pieniä eriä vaatteita, sittemmin hieman isompia määriä. Kysyntä ylitti odotukset. Mukaan tuli yhteistyötahoja ja lisäkäsipareja. Lisää ideoita, intoa ja tekemisen meininkiä. Viimeisimpänä Ommellinen on ottanut hellään huomaansa kangasmyynnin. Sanon hellään huomaansa siksi, että tiedän yrittäjä-Liisan rakastavan kankaita!




































Ommelliselta löytyy sekä valmisvaatteita naisille ja lapsille että kankaita metrimyynnissä omia ompelutöitä varten. Kaltaiselleni esteetikolle ja kangashipeltäjälle myymälä on inspiraation aarreaitta, sillä (lähes) mikään ei ole niin ihanaa kuin antaa katseen vaeltaa kuosiviidakossa käden samalla hellästi silittäen kangaspakkoja. Tekisin sitä varmasti tuntitolkulla, mutta ei kummeksuvat katseet ajavat mut yleensä ennemmin tai myöhemmin kauemmas kangaspakoista.. Tällä hetkellä valikoimissa on pelkkiä kuosikankaita, mutta myöhemmin mukaan on kuulemma tulossa myös yksivärisiä Suomessa valmistettuja kankaita ja resoreita. Innostuin kovasti tiedosta että myynnissä olevat kuosikankaatkin ovat suomalaisten suunnittelijoiden kynistä peräisin!

Kävin kurkkaamassa Ommellisen vielä toistaiseksi suljettujen ovien taakse jo eilen torstaina, joten kuvista huokuu vielä touhu, tohina ja pieni keskeneräisyys. Lauantaina on The Päivä, käykää ihmettelemässä ja ihastumassa jos liikutte Muuramen suunnilla.


Ja ps. Kirjoitus ei ole maksettu mainos. Kirjoitus on tehty rakkaudesta kankaisiin, suomalaiseen suunnitteluun ja käsityöhön. Se on saanut innoituksensa kirjoittajan viehätyksestä visuaalisesti kauniisiin asioihin ja innostuksesta, joka iloisesti kuplii ulkopuolisenkin rinnassa kun saa todistaa rohkeaa tarttumista elämän eteen heittämiin mahdollisuuksiin. Go for it! ♥

18.8.2016

DIY riippuva vaaterekki








Tyttöjen juttuja - hulmuavia helmoja, rimpsuja, pastellisia mekkosia. Aamulla päälle pinkki mekko, iltapäivällä vaihdetaan violettiin. Illalla tyllihame ja kimalletossut. "Äiti, nämä vaatteet ovat niin kauniita, voidaanko laittaa ne kaikki esille?"






Lattiatilaa ei lastenhuoneessa ole liikaa, joten omilla jaloillaan seisova vaaterekki ei tullut kysymykseen. Sen sijaan varastosta löytyvä harjanvarsi ja narunpätkä saivat tärkeän tehtävän toimia arvon neitokaisen kauneimpien vaatteiden ylimpinä kantajina. Viidentoista minuutin tee-se-itse -sisustusratkaisusta muodostui samalla prinsessaleikkien näyttämö, pukeutumistila jossa kaunistaudutaan, vaihdetaan asua ja valmistaudutaan tärkeisiin juhliin. Onhan tuossa pientä mielleyhtymää tämän hetken trendikkäisiin walk in -closetteihinkin, ja mikä parasta, neitokainen pääsee itse mielekkäällä tavalla harjoittelemaan vaatteistaan huolehtimista. Ja hyvin huolehtiikin! Toisaalta kukapa ei huolehtisi, kun kyseessä on rakkaimmat mekkoset!

2.8.2016

VESIMELONITIKKAREITA JA ARKEEN SUKELTAMISTA




Kuka väitti että kesä olisi jo ohi? Että heti elokuussa kello kääntyisi syksyyn ja sukellus arkeen olisi jäätävän hyinen? Totta on että elokuu tuo tullessaan aamuheräämiset, aikataulut ja järjestelmällisyyden, mutta pidän silti kiinni mahdollisuudesta tarrata kiinni elokuuhun, kesäkuukauteen. Siihen, joka on ehkä pimeämpi kuin kesäkuu mutta sitäkin monin verroin tunnelmallisempi lempeän lämpimine kesäöineen. Siihen, joka ei ehkä kukkaloistollaan pysty kilpailemaan sisarensa kanssa, mutta joka on silti helteinen, vihreä ja täyteläinen.



Elokuussakin tehdään retkiä. Tullaan, mennään ja ollaan. Nautitaan. Tarvitaan vain hieman enemmän suunnitelmallisuutta ja hieman nopeampaa tarttumista hetkeen. Reppuun pakataan pikaiset eväät, ja jos kauppaan ei ehditä, herkut loihditaan vaikka vesimelonista. Kummasti maistuu mehu limpparilta ja vesimeloni jätskiltä, kun tarjoilutapa vaihtuu arkisesta erikoisempaan. Ja retkellä nyt kaikki maistuu aina paremmalta, vai mitä?

PS. Askartelukäyttöön tarkoitettuja jäätelötikkuja ei suositella käytettäväksi elintarvikkeiden kanssa. Soveltuvia tikkuja löytyy mm. Confetista ja muista leivontaan erikoistuneista liikkeistä.


25.7.2016

RISTINOLLAA




Kesä, eikä mitään tekemistä. Lähdettäiskö veneilemään? Sinne saareen joka on sopivan matkan päässä kotoa, ei liian kaukana, mutta sellaisen matkan kuitenkin että tuntee lähtevänsä minilomalle. Sinne, jonne voi tehdä reissun ihan muuten vaan, ilman etukäteissuunnittelua. Ihan vaikka vaan jos aurinko sattuu pilkahtamaan tai vaikka ei pilkahtaisikaan.




Mukaan pakattais vain olennaisimmat. Uikkarit, eväät ja hyvää mieltä. Ja jotain pientä hyvää nyt tietty myös. Siellä lämpimällä kalliolla istuskellessa, varpaita vedessä liotellessa voi tankata kesän valoa, lämpöä ja tuoksua tulevia kuukausia varten.






Perillä pelattais ristinollaa. Peliä, joka on kuin kesä itse - rento, ei liian vakavasti otettava, helppo ottaa omakseen. Samaan peliin on saatu säilöttyä myös kesän toinen kiva muisto. Kreetalta kotiin kilokaupalla kannetuista meren hiomista kivistä löytyi pelinappulat jotka sopivat tarkoitukseen just eikä melkein. Kesä. <3

12.7.2016

Toistaiseksi tavoittamattomissa


Kesäloma. Rannekello nurkkaan, aamuherätys pois päältä. Lempeä tuuli hiuksissa, hiekkaa varpaissa, suolaa huulilla. Suloista joutenoloa ja ajassa kellumista, nukkumista silloin kun huvittaa, uintireissuja lempeässä kesäyössä, aamupalaksi jäätelöä suklaakuorrutteella. Ei kiirettä, ei velvollisuuksia. Sanoinko jo että rakastan kesää?



Loma alkoi varsin ravistelevalla irtautumisella arjesta. Lento kohti lämmintä lähti viimeisen työpäivän jälkeisenä aamuna niin varhain, että koneen siivet kimalsivat nousevan auringon säteissä. Viimeisten työpäivien ja lomaa edeltävien asioiden toimittamisen aiheuttama hektinen olotila haalistui haalistumistaan taivaalla pilvien seassa lipuessani, ja perillä arki tuntui kaukaiselta unelta.



Koska olen hieman todella huono olemaan stressaamatta asioista, podin perinaiselliseen tapaan "mulla-ei-oo-mitään-päällepantavaa" -kriisiä juuri ennen lähtöä. Kevyttä, värikästä, kepeää, kiitos! Neonpinkki sifonkitunika valmistui viimeisenä iltana ennen lähtöä samalla hetkellä, kun rakas kanssaeläjä jo malttamattomana kiristeli matkalaukun vyötä tiukemmalle. Kiireessä paininjalkaa polkiessani en hoksannut helman jäävän noin pitkäksi, mutta mitäpä tuosta. Kesällä mikään ei ole niin justiinsa!


Neonpinkki sifonki Kangastukku
Leveä kuminauha Karnaluks Tallinna

Kaava oma sovellus

18.6.2016

DIY ripped jeans ja ajatuksia korkeasta rimasta



Kun on riittävän pitkään tehnyt asioita samalla tavalla, on ehkä tervettäkin kyseenalaistaa itseään. Kuitenkin kun 'mitä', 'miksi' ja 'miten' kysymykset ovat pyörineet riittävän pitkään mielessä, oma rima nousee väistämättäkin korkealle. Ja mitä kauemmin pyörittelyä kestää, sitä korkeammalle rima kipuaa. Yhtäkkiä huomaa, ettei pysty, osaa, halua tai tiedä, miten pitäisi jatkaa. Silloin on hyvä palata perusasioiden äärelle.




Vanhasta saa yllättävän nopeasti uutta näkökulmaa vaihtamalla. Kevyesti haalistuttuaan nämä pränikät tummansiniset farkutkin siirtyivät työkäyttöön, jossa haalistuivat, pehmenivät ja vanuttuivat lisää. Kun alkoivat olla turhan nukkavierut työkäyttöönkin, oli aika näyttää niille hieman järeämpiä työvälineitä.




Sama näkökulman vaihtaminen pätee kaikkeen. On mentävä riittävän kauas jotta näkee jälleen lähelle. Kukaan muu ole nostanut rimaasi ylös, siksi sinun on itse uskallettava laskea se takaisin oikealle korkeudelleen. Rosoisuus ei välttämättä tarkoita huonompaa, se voi olla myös mielenkiintoisempaa ja kiehtovampaa kuin ennalta arvattava lopputulos. Kaiken ei tarvitse olla loppuun asti mietittyä, fiiliksessäkin voi kellua. Aika näyttää, mikä on paras ratkaisu.