23.2.2017

Motivaatiosta, KonMarista ja Bullet Journalista





Kaksi ja puoli kuukautta. Sanovat, että mitä pitemmäksi tauko venyy, sitä vaikeampaa on jatkaa. Allekirjoitan täysin. Koskaan en ole ollut nopea kirjoittamaan, mutta nyt ollaan ennätyksessä vahvasti kiinni komealla parin tunnin tyhjän ruudun tuijotuksella. Mieleen juolahtaa onko tässä mitään järkeä?

Kaikki alkoi vuosi sitten kirjahyllyyni eksyneestä KonMarista. Vaatteet, kodin pikkutavarat, harrastusvälineet. Paperitavarat, digikuvat, kalenterit, päiväkirjat ja kirjeet. "Tuottaako tämä minulle iloa?" Kun idea tuli tutuksi, sen ydinajatus levisi myös ajankäyttöön.  Aikaa ei koskaan tuntunut olevan riittävästi, ja tuntui että se vähäkin ylimääräinen hukkui epäolennaiseen. Aloittaminen oli hankalaa, pää täynnä puolikkaita ajatuksia ja energiaa kului puuduttavan paljon ylimääräiseen muistamiseen ja varmisteluun. Ilman sen suurempaa suunnitelmallisuutta latasin puhelimeen ajankäytön hallintaan tarkoitetun applikaation.  Sen tilastot kertoivat karua totuutta. Aikavaras oli löytynyt.

Tuli uusi vuosi ja sen mukana Bullet Journal. Bujo itsessään oli tuttu jo entuudestaan, mutta vasta nyt konmarin jälkimainingeissa pyöriessä se tuntui niin täydelliseltä jatkumolta että käyttöön oli suorastaan pakko ryhtyä. Bullet Journalin idea on hämmentävän samankaltainen Marie Kondon ydinajatuksen kanssa - pidä mieli vapaana ja virkeänä. KonMari lähestyy asiaa järjestelemällä kodin siten että turhaan etsimiseen ja järjestelyyn ei kulu aikaa, Bullet Journal puolestaan ohjaa kirjaamaan päässä risteilevät ajatukset ja ideat tietyn logiikan mukaisesti ylös jotta ne eivät kuormita muistia. Kummassakin pyrkimys on kohti selkeyttä.

Luetteloidessani, aikatauluttaessani ja seuratessani tehtävälistan toteutumista havaitsin, että sain paitsi paljon enemmän aikaan paljon pienemmässä ajassa, myös turha stressaaminen oli vähentynyt. Ulkomuistiin ei ollut pakko luottaa, tehtävät löytyivät kansien välistä ja tulivat hoidetuksi -ainakin pääsääntöisesti- ajallaan. Myös ei-niin-tärkeiden tehtävien erottaminen oikeasti tärkeistä helpottui ja vapautti aikaa oleelliselle.

Miten tämä liittyy blogiin?

Niin. Merkintä "blogipäivityksen teko" siirtyi bujon sivuilla. Ensin päivällä, sitten viikolla. Kuukaudella. Aloin miettiä, mikä on motivaationi blogin pitämiseen. En keksinyt. Entinen kevyt työpäiväkirja oli muuttunut raskaaksi raportoinniksi, jonka deadlinea teki mieli siirtää ja siirtää. Pohdin ja prosessoin, peilasin ajatuksiani läheisten kanssa. Kuka enää edes lukee blogeja? Ovatko kaikki siirtyneet Instagramiin? Miten minun pitäisi suhtautua Instagramiin? Mitä haluan blogilta? Mitä se motivaatio edes on?

Samaan aikaan olen ommellut enemmän kuin edellisenä vuotena yhteensä. Askarrellut, neulonut ja ideoinut. Valokuvannutkin. Sisäinen motivaationi on vain hämmennyksessä. Paljon olisi siis tulossa, jos ja kun saan henkisen lukkoni tiirikoitua. Voi kunpa motivaatiota voisi saada purkista!

Digitalisaatiossa on paljon hyvää, mutta ihan yhtä lailla se tuo suuria haasteita arkeen. Oletko koskaan miettinyt osaatko olla läsnä tässä ja nyt? Mihin käytät aikasi? Tai oikeamminkin - mihin aikasi kuluu? Blogini ei ole katoamassa, se etsii itseään ja suuntaansa. Aivan kuten kirjoittajansakin.

7 kommenttia:

  1. Olen miettinyt, päässä risteilee ajatuksia, tuntuu että ei pysty keskittymään mihinkään pitkäjännitteiseen. Maria Kondon ajatukset on mielessä mutta kirjoja en ole lukenut ja Bujosta en ole kuullutkaan mutta kuullostaa erittäin järkevältä:-) Mukavaa kevättä sinulle<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Helinä, mukavaa kevättä sinullekin! Samaistuin tuohon päässä risteileviin ajatuksiin joista ei saa otetta, tuttu on tunne! :)

      Poista
  2. Moi! Hyvä on toki aina pohtia bloggaamisen syitä. Sitä mieltä minäkin olen, että arki pitää olla sellaista ettei siitä tarvitse lomaa. Eli olisi hyvä täyttää aikansa mukavilla asioilla. Jos joku ei ole mukavaa, miksi tehdä sitä? Itse bloggaan ihan vain tuttujani varten, että näkevät mitä olen tehnyt. Kai se on sellaista että haluaa iloita tehdystä työstä tai onnistumisesta yhdessä toisten kanssa. Ja kun niin kovasti himoitsen nähdä, mitä he tekevät, niin ajattelen että teen samoin myös heille. Harvat tutut kun asuvat ihan naapurissa. Toinen puoli on ideoiden jakaminen. Saan itse hurjasti ideoita muiden blogeista, joten tasapuolisuuden nimissä kerron myös muille mitä itse olen tehnyt, jos joku saisi siitä ideoita tai inspiraatioita itselleen. Sinun blogiasi on ollut ihana lukea ja mukava olisi kyllä nähdä taas kaikki mitä olet ommellut :-). Toivon siis (täysin itsekkäistä syistä...) että jatkat, mutta vain jos se tuo sinulle itselle iloa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka ja kiitos hyvästä kommentista! Listasit tismalleen samat syyt bloggaamiseen kuin mitä mullakin vuosia -oikeastaan kaikki nämä vuodet lukuunottamatta tätä viimeisintä mennyttä- oli syynä blogin pitämiseen. Ymmärrän siis täysin! Olen paljon pohtinut tätä juttua monelta eri kantilta (enkä kehdannut vuodattaa siitä ulos kuin murto-osan, heh), ja tullut siihen tulokseen että se suurin este on oman pään sisällä. Kun on tehnyt jotain juttua pitkään tulee olo, että pitäisi päivittyä jotenkin. Katsoa asiaa jostain toisesta kulmasta, etsiä uusi lähestymistapa, uusia ideoita, jotain. Että tekee aina samaa. Ja hauskintahan tässä on kuitenkin se, että todennäköisesti kukaan muu ei ajattele että pitäisi! Itsestä vaan tuntuu siltä että eihän se samalla kaavalla saman tyypin päällä samassa asennossa kuvattu collegepaita voi olla tarpeeksi mielenkiintoinen vaikka miten olis uudesta kankaasta uudella jujulla varustettuna ommeltu. Että hölmöltähän se nyt tuntuu patsastella kameran edessä! ;) Lisäksi osansa soppaan tuo pienimuotoinen perfektionismini (jota en edelleenkään myönnä, mutta josta mulle säännöllisesti huomautellaan) joka nostaa sitä omaa näkymätöntä rimaa melkoisen korkealle ihan suotta. Ei tässä siis sen suurempaa blogikriisiä ole, ehkä pienimuotoista uudelleenmylläystä vaan. Kyllä se taas tästä! Kiitos tsemppaavista sanoista! <3

      Poista
  3. Hyviä mietintöjä! Mulle itselleni blogi on aina ollut paikka minulle. Välillä unohtuu, välillä muistaa ja jaksaa taas. Mulle itselleni tärkeintä on pieni nurkka muistiinpanoille ja ajatuksille, se on aina ollut tärkeää, ei niinkään lukijat tai mielenkiintoisen sisällön tuottaminen heille. Mutta ristiriitaisia tuntemuksia aihe aina itsessä kuitenkin herättää. Varsinkin, kun on töissä media-alalla.

    Olen valokuvaaja ja jo useampi vuosi sitten ymmärsin, että minun on hellitettävä kamerastani. En voi elää ja hengittää lomia, päiväkodin joulu- ja kevätjuhlia, lasteni lapsuutta linssin läpi, vaan minun täytyy olla myös läsnä. Kokea ja nähdä oikeasti, ei aina kuvakulmaa ja kuvaa metsästäen. Yhden kesälomareissun tallensin vain puhelimen kameran satunnaisilla räpsyillä. Tavallaan kaipaan niitä kuvia, joita tällä tavalla kadotan, mutta kuitenkaan en.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Nostan hattua sinulle että jaksat blogata huolimatta siitä, että työskentelet media-alalla! Olet aivan oikeassa siinä, että bloggaamisen lähtökohtana ei tulisi olla ajatus sisällöntuottamisesta, vaan aito innostus oivallusten, kuvien ja ideoiden jakamiseen. Mitä aidompaa on innostus kirjoitusten takana, sitä mielekkäämpää tekstien lukeminenkin on. Ja silloin niistä jää itsellekin aito jälki. Tuo linssin läpi katseleminen on hyvä huomio! Usein havahdun erinäköisissä tilanteissa miettiväni kuvakulmia ja kuvien sisältöjä ym., ja nykyään jätänkin tietoisesti kameran usein kotiin. Harmi vaan kun tuli päivitettyä tuo puhelin sen kameran ominaisuudet edellä, tässä taidetaan pian lipsahtaa jälleen ojasta allikkoon! ;) Toisaalta - muutama laadukas kännykkäkuvakin voi täysin riittää. Kiitos kun kävit jakamassa ajatuksiasi!

      Poista
  4. Kyllähän sitä bloggaamisen lopettamista itsekin on välillä miettinyt, vaikkakaan en yhtään vakavasti. Itselläni helpotti bloggaamisessa, kun päätin, ettei minun ole pakko kirjoittaa postaukseen mitään. Laitan vaikka vain kuvat. :) Minulla se luomisen tuska saattaa putkahtaa kirjoittamisen kohdalla.
    Aurinkoista ja ihanaa kevättalvea Sinulle! :)

    VastaaPoista