Sivut

30.5.2012

Boyfriend -takit




Velourtakit (92/98cm) syntyivät peruspaitakaavaa reilusti muokkaamalla. Kaava onnistui yli odotusten, tykkään takin mallista. Ilman sovituskuvaa on hankala saada mallista kunnon käsitystä, mutta takki on lantiolle ulottuva, aavistuksen normaalia paitaa pidempi. Näissä takeissa kokeilin myös ensimmäistä kertaa vuosiin kam-neppien ja neppareiden kiinnittämistä, ja yllätyin helppoudesta!

Roosan värisessä takissa neppejä on tarkoituksella viisi ja raidallisessa vain neljä. Ilme on heti erilainen, lisäksi ompelin raidalliseen pienen taskun takinhelmaan.



Keskittymällä keskittyen sain sivusaumojen raidat sekä vartalo- että hihaosissa täsmäämään prikulleen. Neppareita kiinnittäessä innostuin kuitenkin niin että unohdin koko raidat - ja sehän näkyy! Olkoon.

PS. Sitä, mistä tuo termi 'boyfriend -takki' tulee en tiedä, netissä seikkaillessa oppii kaikenlaista.

27.5.2012

Pellavaliinat



Leivon harvoin mutta silloin kun leivon, tulee uunista ulos yleensä korvapuusteja. Nuhjuisia, pinttyneen tahraisia keittiöpyyhkeitä on hieman ilkeä laittaa jäähtyvien pullien päälle lämpöä pitämään, joten ompelin nopeana sivutyönä muutaman pitsireunaisen liinan vain kyseiseen peittämis-/tarjoilutarkoitukseen.




Pellavakankaat ja pitsit ovat ostettu Tallinnasta, jokaisen ompelua- ja/tai käsitöitä harrastavan paratiisista Karnaluksista. Sinne pitäisi päästä uudestaan, ja mieluiten mahdollisimman pikaisesti! (Vaikka mitään akuuttia tarvetta ei ihan oikeasti olekaan).

25.5.2012

Nappikorviksia




Aiemmin tekemistäni nappikorviksista petti liimaus ja nappi joutui hukkateille. Liimakin oli kuivahtanut kasaan, joten kannattavampaa oli tehtailla iso kasa korviksia yhden napin liimaamisen sijaan.








Kaikkien, savunvärisiä nappikorviksia lukuunottamatta, korvakorujen napit ovat kierrätettyjä. Näköjään ihminen tarvitsee nappikorviksia mahdollisimman monessa eri sävyssä, vaikka aiemmassa postauksessa toisin epäilinkin.

19.5.2012

Nahka + pitsiliina = siistimpi käsilaukku

Olen huono kahdessa asiassa - kenkien ja laukkujen hankkimisessa. Varsinkin niiden siistimpien. Kaapit kyllä notkuvat lenkkareita ja tossuja sekä pussukoita ja reppuja, mutta mitään fiksumpaa on komeroista haasteellista löytää. Tarve siistille pienelle käsilaukulle oli kuitenkin huutava, joten päädyin helpoimpaan ratkaisuun.






Laukku on ommeltu keinonahasta, jota löysin pitkän etsimisen päätteeksi Etolasta. Laukku on hieman kirjekuorimainen; litteä ja pitkänomainen, mutta noudattaa kuitenkin selkeästi pussukkamaista linjaa. Mukaan mahtuu tärkeimmät kuten lompakko, kännykkä ja avaimet.




Nahan ompeleminen sujui yllättävänkin kivuttomasti, jopa kolminkertaisen rannenauhan tikkaaminen oli sujuvaa ja nelin-viisinkertaisetkin kangaskerrokset kone neulasi yskimättä. Haastetta toi sen sijaan saumanvarojen "silittäminen". Keinonahan jäykkyyden vuoksi saumanvaroja ei saanut painettua litteiksi, joten päädyin liimaamaan saumanvarat auki kangasliimalla. Samaisen jäykkyyden vuoksi laukku näyttää kuvassa hieman kulmikkaalta ja huolimattomasti ommellulta, mutta tosiasiassa saumat ovat suorat ja palat kaarevia, nahka ei vain tahdo uutuuttaan pysyä kuosissaan.




Vaikka nahkaa materiaalina vieroksunkin, tästä tuli mieluinen ja onnistunut. Turha kai edes todeta että näitä(kin) tekisi mieli tehdä lisää. ;)

12.5.2012

Singoallamekkosia

Kevät ja lähestyvä kesä toivat mukanaan kiireen, mutta en minä kokonaan ole kadonnut. Valmistakin tulee, tosin hitaammin ja ehkä aiempaa laiskemminkin, mutta tulee kuitenkin. Tällä hetkellä aloittaminen on helppoa, mutta viimeistely todella jähmeää - keskeneräisten pino kasvaa, mutta odottakaa vaan kunhan innostun, silloin valmista tulee vauhdilla! Siis jos innostun..



Sydäntrikoosta ommellut singoallamekkoset on tehty uusimman Ottobren (3/12) kaavalla koossa 98 cm. Helppoja ja nopeita ommella sillä etu- ja takakappaleet ovat symmetriset. Trikoo on Saksan kimppatilauksessa tullutta, ihanan paksua mutta kuitenkin pehmeää jerseytä.

Mekkojen sivusaumaan ompelin pienet sydänmerkit, nämäkin nauhat Saksasta. Mallailin myös taskuja etukappaleille, mutta neitosten mielestä kaikki ylimääräinen näpertely oli turhaa - mekot päälle ja pian!




Singoalla onnistuu varmasti myös joustamattomista kankaista (esim. ohuesta puuvillasta tai vaikka vanhasta lakanasta) kuminauhapääntiensä ansiosta. Hyvä vaihtoehto siis ommeltavaksi vaikka vanhoista lakanoista liivi- ja essumekkojen lisäksi. Alkuperäinen ajatukseni olikin ommella mekot puuvillasta, mutta Mekkotehtaan kirjan ilmestymisen myötä säästin kaikki ihanat puuvillat odottamaan kirjan kolahtamista postilaatikkoon. Äitienpäiväksi se ei ehtinyt, mutta ehkä ensi viikolla saan kirjan käsiini ja pitkää viikonloppua vasten pääsisin ompelemaan lisää mekkoja?

PS. Olen saanut kasan tunnustuksia, kiitos niistä! Minä onneton en vaan hoksannut tallentaa niitä erikseen, joten nyt ovat hukkuneet ja kaivelen parhaillaan läpi vanhoja postauksia. Äh! Tästäkin opitaan, mutta tovi vielä menee ennenkuin ehdin niihin vastailla, anteeksi!

2.5.2012

Satuhylly

Satuhylly syntyi vanhasta, käytöstä poistetusta matalasta hyllystä. Kuten jo perinteeksi on muodostunut, en tälläkään kertaa muistanut ottaa 'ennen' -kuvaa. Yhtä kaikki,  hyllystä puuttui kansi ja taustalevyn tilalla oli kolme kapeaa rimaa, joihin kirjat/muut tavarat nojasivat. Väriltään hylly oli kulahtaneen koivun sävyinen, likainen ja kolhiintunut. Vaikka materiaali onkin jotain puristelevyä, oli hyllyssä paljon potentiaalia.




Purin hyllyn osiin, sahasin sivulevyt hyllyjen levyisiksi ja hioin kaikki pinnat karkeaksi. Tein hyllyn kannen ja taustalevyn mittojen mukaan ja ruuvailin koko komeuden taustalevyä lukuunottamatta kasaan. Yläreunoja kiertävät listat aioin vakaasti käydä ostamassa rautakaupasta, mutta -jälleen kerran- puutyökurssin ohjaaja puhui minut ympäri. No, onhan se toisaalta totta että kun laitteet ja tilat on olemassa niitä kannattaa hyödyntää, mutta niin hyvissä väleissä en pyörösahan kanssa ole että huvikseni viitsisin sillä sirkkelöidä - ainakaan muutamien millien loveamisia! En tiedä miten siinä niin pääsi käymään, mutta aikani ähellettyäni (ja rutkasti apua saaneena!) ihmettelin muutaman kauniilla terällä jyrsityn listanpätkän kanssa ja pohdin kuinka ne tulisi sahata jiiriin ennen paikalleen naputtamistaan.



Lopuksi viimeistelin hyllyn valkoisella maalilla ja taustalevyllä, jonka tapetoin ystävältä saadulla ylijäämätapetilla. Samainen ystävä antoi monta kullanarvoista neuvoa maalaamiseen liittyen, ja uskaltauduin maalaamaan hyllyn siveltimellä vaikka pohjamaalikerroksen jälkeen vannoinkin hankkivani telan. Tekniikalla on iso merkitys!




Tein hyllyn lastenhuonetta silmälläpitäen - hyllyt ovat juuri sopivan korkuisia ja syvyisiä lastenkirjoille, ja hyllyn päälle saa vaikka nukkekodin tai säilytyskoreja. Koska yläreunan listat ovat korkeammat kuin hyllyn kansi, ei tavaroita saa niin helposti vedettyä alas ja/tai päälleenkään.




Niin, lapsia ajatellen hyllyn tein, mutta hetken siihen kenkiä sovitelleena en olekaan yhtään niin varma loppusijoituspaikasta...