Sivut

5.2.2016

Timantteja, haastetta ja asennetta.



Vaeltelen päämäärättömästi kangaskaupassa. Käsi kulkeutuu kangaspakalta toiselle, katse haarukoi kankaita. Kosketus kertoo ilman tuotelappujen tutkimistakin mikä kangas soveltuisi ja mihin ei tällä kertaa kannata ihastua. Mieleen on piirtynyt tarkka luonnos siitä, mitä paidalta haluan.

Vaatekaupoissa kiertelyn tuskaisuuteen verrattuna kangaskaupan mahdollisuudet tuntuvat rajattomilta. Täällä voin itse valita materiaalin, kuosin ja värin, pystyn ostopäätökselläni vaikuttamaan jopa tulevan vaatteeni kankaan laadukkuuteen.

Loppu on sitten kiinni minusta itsestäni. Yritys ja erehdys opettaa - nykyään alan hiljalleen uskoa  siihen että onnistun muuttamaan haastavimmatkin visiot valmiiksi vaatteiksi. Ja jos en, tiedän mitä tehdä seuraavalla kerralla toisin.




Yksi suurimmista syistä sille miksi teen itse on se, etten löydä mieluista valmiina. Verkkokauppojen ansiosta ostomahdollisuuksien puutteesta ei kyllä voi valittaa, kyse on ennemminkin omasta laiskuudesta ja huonoista kokemuksista mitä vaatteisiin tulee. Tuttu tarina - vaate tuntuu ja näyttää sovituskopissa täydelliseltä. Ensimmäinen käyttökerta ja pesu paljastavat sen todellisen luonteen; kainaloista nyppyyntynyt ja pesussa kokoa pienemmäksi kutistunut rytky ei ole se sama, jonka iloisena mielestäni hyvän löydön tehneenä kotiini toin. Useimmiten vaate ei pääse edes mukaani kotiin saakka, sillä minusta on tullut nirso. Haluan, että vaate istuu päälleni hyvin, on mittasuhteiltaan sopiva,  sopii tyyliini, on laadukas ja huolellisesti tehty. Liikaa vaadittu?



Muitakin vaihtoehtoja varmasti olisi. Etsiä tarkemmin, etsiä laajemmalta. Ostaa merkkivaatteita, maksaa laadusta. Tässä vaiheessa käsilläajattelija kuitenkin vetää jarrun pohjaan, tekee täyskäännöksen ja suuntaa kangaskauppaan. Osaan ihan varmasti itsekin!

Tällä kertaa tarve oli kevyelle ja monikäyttöiselle topille, joka toimisi tarvittaessa niin farkkujen, siistien housujen kuin hameenkin kanssa. Toppi, jossa olisi joku koukku joka tekisi siitä mielenkiintoisen, mutta joka ei huutaisi olevansa itse tehty.




Topin pohjana on käytetty Jenny Hellström Ruasin 'Sy!' -kirjan kaavaa 'Norah', jota muokkasin reilusti. Kerroksellisuus ja pääntien laskokset tuovat mustaan perustoppiin keveyttä, takakappaleen halkio ja kultainen kierrätysnappi jujua.

Ompelujälki ei ehkä ole pukuompelijan taitojen veroista, mutta halpaketjujen laadun voisin väittää hakkaavan mennen tullen. Olkoonkin, että toppi on ommeltu sifongista, joka on materiaalina itsepäisyydessään samaa luokkaa tekijänsä kanssa.





Ja kun innostuu, sitä innostuu usein kunnolla. Mitäpä uusi toppi olisi ilman samaan settiin sopivaa laukkua? Vanha miesten nahkatakki, pari klipsiä ja kultainen nappi. Täydellinen match! Taskun suu muodostaa laukun takapuolelle taskun kännykälle, muuten laukku saa olla hyvin pelkistetty. Ei teollisesti tehdyn veroinen, mutta sitäkin tunnepitoisempi ja rakkaampi, tarkasti tarpeiden mukaan tehty.



Haaste on selätetty! Asenne ratkaisee - usko että pystyt. Aloita helposta, etene kohti haastetta. Pian huomaat etteivät vaikeimmatkaan materiaalit asetu poikkiteloin visioidesi tielle.

Entä ne timantit sitten? Designverstas Omanan Salamatkustaja -koru on just sitä mitä tarvitaan räp-bile-iltana. Jäähalli, täältä tullaan!


Sifonki Eurokangas
Nahka vanhasta nahkatakista
Napit omista kätköistä

2.2.2016

Reppu vai laukku - vai ottaisinko molemmat?





Kassillinen kierrätyshuopaa ja haaste aiheena #retkellä #yhteiseloa #ulkoilmassa. Ideariihi käynnistyi välittömästi - istuinalusta, termospullon suoja, eväspussi, patakintaat, huopavirsut vai ehkä huopakontti? 

Taitoyhdistykset ja kotimainen Dafecor -perheyritys antoivat Kotopirkoille mahdollisuuden päästä kokeilemaan uutta Green Craft -kierrätyshuopaa, enkä epäröinyt hetkeäkään ettenkö olisi lähtenyt testaamaan uutta mielenkiintoiselta kuulostavaa materiaalia. Jotain perinteistä, pehmeää ja käytännöllistä, päätin, ja lähdin punomaan tuohikonttia mukailevaa reppua.

Reppu valmistui valmiiksi leikatusta huopanauhasta lähes huomaamatta. Vaikka punottu huopapussi ei ompelukoneen jalan alle mahtunutkaan, ei taskun ompeleminen ja punosten vahvistaminen käsin tuottanut vaikeuksia.



Koska monikäyttöisyys on pelkkää plussaa, ompelin laukkuun reppuhihnojen lisäksi paikat olkahihnan kiinnitystä varten. Kantohihnoina toimivat kierrätyskeskuksesta löydetyt vyöt ja tarvittaessa niiden kiinnitysklipsit saa sujautettua piiloon koripunokseen. Näin olkahihnamallista laukkua kantaessa reppumallin kiinnikkeet eivät ole näkyvissä ja takerru vahingossa vaatteisiin. Laukun sisällä olevaan palomieshakaan saa näppärästi kiinni kantohihnan lisäksi vaikka avaimet.





Erityisen mielekkään laukusta tekee tieto siitä, että sen materiaalina käytetty huopa on valmistettu kierrätetyistä neulevaatteista. Nyt jos koskaan kannattaa siis penkoa kaapit ja viedä käyttämättä jääneet, venyneet, vanuneet, nyppyiset tai muuten epämieluiset neuleet, lapaset ja myssyt Taitoyhdistysten keräykseen. Lisätietoa kampanjasta ja keräyspaikat löydät täältä.

Lisää ideoita Green Craftin käyttömahdollisuuksista löytyy paitsi tuotteen omilta sivuilta, myös Kotopirkkojen facebook-sivulta. Siellä on käynnissä myös arvonta, jossa on mahdollisuus voittaa itselleen iso kassillinen tätä inspiroivaa materiaalia. Seuraavaksi suunnittelin testaavani huopavirsujen punomista, mitä kivaa sinä keksisit kierrätyshuovasta?


*Blogiyhteistyö - Taitoyhdistykset ja Dafecor