22.5.2016

Kuusi vuotta sitten - DIY masukipsi

Siitä on jo huimat kuusi vuotta. Tarkalleen ottaen kuusi vuotta ja kaksi viikkoa. Satoi räntää, eikä rakkaan kanssaeläjänkään takki mahtunut enää päälläni kiinni. Ainoat kengät jotka sain äherretyksi jalkaan olivat linttaan astutut lenkkarit, niissäkin nauhat jäivät auki. En kertakaikkiaan ylttänyt varpaisiini asti. Toiset onnittelivat, toiset ottivat osaa. Miltä tuntuu saada kaksoset? Miten ajattelit selvitä niiden kanssa?




Ei pienintäkään aavistusta. Eikä muuten ole vieläkään. Onneksi silloin otettiin -ja edelleenkin otetaan- vastaan se mitä tuleman pitää. Ei ollut kokemusta "vain yhdestä", joten kerralla kaksi - bring it on! Näin jälkeenpäin ajateltuna ihmettelen miten hyvin kaikki loppujen lopuksi on mennyt. Ja koska meille kaksi kerralla on normisetti eikä kokemusta muusta ole, sillä mennään. Ihmetystä on riittänyt ja riittää edelleenkin kahden temperamenttisen neitokaisen eläessä täsmälleen samaa vaihetta täsmälleen samaan aikaan. Niin samanlaiset, ja kuitenkin niin täysin erilaiset!





Kuusi vuotta, kaksi viikkoa ja kolme päivää sitten tehty masukipsi osui silmiini kun siivosin vaatehuonetta. Vain muutamaa päivää ennen neitokaisten syntymää vatsani vuorattiin ensin märillä sideharsoilla, sitten tuorekelmulla ja lopuksi kipsinauhalla. Silloin lähinnä nauratti, minkä nyt kolotuksilta paikallaan huonossa asennossa ison mahan kanssa istuessa pystyi naurattamaan. Kipsi ehti juuri ja juuri saavuttaa lopullisen kuivumisensa, kun neitokaiset olivatkin jo kainalossa. Kuukausia myöhemmin tulostelin neitosten kuvia ja päällystin kipsin ensimmäisten kuukausien valokuvilla. Koska neiti A istui vatsan pohjalla, hänen kuviaan löytyy enemmän kipsin alaosasta. Neiti B puolestaan piti elämää poikittain vatsan yläosassa, joten hänen kuviaan on keskitetty vastaavaan kohtaan kipsiä.




Onko tuota masua sitten ikävä? Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, olo kipsin kanssa kameran edessä pyöriessä oli lähinnä huvittunut. Sanotaan, että toisille raskaus sopii mainiosti. Että ovat elämänsä kunnossa ja suorastaan hehkuvat. En kuulunut siihen porukkaan. Mukava muisto, mutta ei jäänyt ikävä. Tosin, melkoisen tehokas kehonkoostumuksen muokkaus se oli - yhdeksän kuukauden (ja kolmenkymmenen lisäkilon) massakauden jälkeen -21 kg kahdeksassa päivässä ei tuntunut lainkaan hullummalta! ;)

6 kommenttia:

  1. Ihana muisto tuo kipsi, ja todella kauniit nuo kuvat sen pinnassa <3 Minulla on takana jo kuusi raskautta, mutta jostain syystä ei ole tuollaista kipsiä tullut koskaan tehtyä. Onneksi raskauksista on muitakin muistoja (kuten suonikohjut, arvet, ja tietysti ne lapset) :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, joo, kyllä niitä muistoja riittäisi ilman kipsiäkin! Ja eihän tämä nyt mikään unelma ole säilytellä, iso hankalahko muodoltaan oleva möhkäle. :) Mut aika rakas kuitenkin!

      Poista
  2. En ole koskaan moiseen törmännyt, mutta todella kiva idea. Ja mikä muisto :)

    VastaaPoista
  3. Moikka, kiinnostaisi tietää että miten olet kiinnittänyt nuo kuvat tuohon kipsiin? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! Kuvat on kiinnitetty kipsiin ensin vesi-erikeepperi-seoksella. Tämän jälkeen lakkasin pinnan kertaalleen decoupage-lakalla. Osa ohjeista suosittelee käytettäväksi liimaamiseenkin em. lakkaa, mutta vesi-liima-seos ajoi saman asian ja oli huomattavasti edullisempi. PIntojen kannattaa antaa kuivua kunnolla käsittelyjen välissä hyvän lopputuloksen varmistamiseksi.

      Poista