29.3.2014

Työtossujen tuunaus



Keväällä ei ole juuri sen ihanampaa asiaa kuin paljasjalkakenkien kaivaminen talvisäilytyksestä. Maa tuntuu vielä hieman viileältä askelten alla, mutta tehokkaasti työskentelevät jalkaterän lihakset pitävät huolen siitä ettei vilu pääse yllättämään. 




Feelmaxeja parempia paljasjalkakenkiä en ole vielä löytänyt, mutta ulkonäöltään ne jättävät kyllä melkoisesti toivomisen varaa. 




Vaan aika paljon saa aikaiseksi pienellä vaivalla - tussasin punaiset ompeleet mustiksi ja vaihdoin kengännauhojen tilalle kierrätyskeskuksesta hankittua satiininauhaa. Koska nauha oli määrämittainen, siitä ei juurikaan riittänyt solmittavaksi, joten rikki menneen repun kiristimet pääsivät toimittamaan rusettien virkaa. 

Nämä tossut ovat lähinnä sisäkäytössä, mutta samantyyppisillä paljasjalkakengillä hipsin joka kesä huhtikuusta marraskuuhun. Myöhään viime syksynä eräs kollega tosin totesi että pistää pystyyn kolehdin jotta saan hankituksi kunnon kengät, ellen muuten hoksaa laittaa tossujani talviteloille. Onneksi seuraavana päivänä satoi lunta, ei tarvittu kolehtia. :)


28.3.2014

Geometriaa



Olen katsellut kolmioita sillä silmällä. Ihastellut, salaa tarkkaillut, kiertänyt kuitenkin kaukaa. Myytävissä kolmiotuotteissa vallitsevat usein voimakkaat värit - kirkkaat punaiset, keltaiset, harmaat ja mustat. Meille sopisi paremmin rönsyilevämmät, ei niin säntilliset värisuorat. Ei sen tarviis olla niin justiinsa!




Tilkkulaatikosta löytyi kiva sekoitus pinkkiä, vaaleanpunaista, violettia ja valkoista, ja hetken mielijohteesta päätin kokeilla kolmioihastuksen muuttamista omanlaisekseni. No, ihan ominta hommaa tuo millintarkka tilkkuilu ei kyllä edelleenkään ole, ollaan nyt rehellisiä, mutta ainakin on yritetty! Alkuinnostuksissani suunnittelin kokonaisen tyynysarjan jossa pinkkiä täydentäisivät lime-turkoosi ja kelta-harmaa-valkoinen, kolmioiden nurkkia kohdistellessani tulin kuitenkin järkiini.




Pirteä se on! Mukavasti tuo trendin aallonharjaa myös tänne meille, korostamatta kuitenkaan liikaa itseään. Tyyny ei oikein osaa päättää missä lepäilisi, useimmiten se löytyy neitokaisten valtakunnasta. Niitä pitäisi kuulemma olla kuitenkin kaksi. Kukahan ompelis?!


23.3.2014

DIY korkkipannunalunen



Mitään, mistä vielä joskus voisi askarrella jotain uutta, ei kannata heittää pois. Joskus tosin vaaditaan erittäin pitkää pinnaa ja vahvaa uskoa siihen, että idea romun suhteen jalostuu riittävästi. Kuten nyt esimerkiksi vaikka näiden korkkien kanssa, joita olen keräillyt vuositolkulla ilman mitään ajatusta siitä, mitä niistä voisi tehdä.





Kunnes sain ajatuksen - inspiraation lähdettä tuskin tarvitsee sen kummemmin esitellä. Tässäkään tapauksessa hinta ei ollut se ratkaiseva tekijä (Ferm Livingin Cork -pannunalunen Finnish Design shopista 17,10e), vaan kupliva innostus siitä, että tuon(kin) voi tehdä itse!





DIY korkkipannunalunen

Tarvitset:
          - parikymmentä pyöreäpäistä korkkia
          - veitsen
          - akkuporakoneen
          - pyöreää kuminauhaa n. 30-40 cm
          - silmäneulan


  • Leikkaa veitsellä korkkien pyöreät päät irti korkin rungosta
  • Poraa jokaiseen "helmeen" reikä keskelle
  • Pujota helmet kuminauhaan ja kiristä kuminauha niin tiukalle kuin suinkin saat. Solmi tiukasti.
  • Leikkaa kuminauhan päät lyhyiksi läheltä solmua ja vedä solmu viereisen helmen sisälle piiloon. Nopeaa ja helppoa!






Korkkipannunaluseni on paljon esikuvaansa rosoisempi ja särmikkäämpi, mutta samalla siinä on sellaista hauskaa tee-se-itse -meininkiä. Tuli kiva fiilis - korkki on materiaalina kaunis mutta vaikea, sillä tuntuu että ideat joita korkin ja korkkien ympärillä pyörii ovat kaikki melko perinteisiä eivätkä ole inspiroineet riittävästi; kelluvia avaimenperiä, muistitauluja, ovikransseja. Pannunalunen ei ole mitenkään erityisen omaperäinen sekään, mutta tuo ajatus designtuotteen kopiona on kutkuttava. Eikä maksanut mitään!

12.3.2014

30





'Jokunen päivä sitten minulta kysyttiin kuinka vanha olen. Piti ihan pysähtyä miettimään - toistaiseksi 20+ ja 30-, vaan vähiin näyttää käyvän!' 


Näillä sanoilla kutsuin meille jotakuinkin kuukausi sitten joukon ystäviä istumaan iltapäivää, iltaa ja vähän yötäkin. Parantamaan maailmaa, syömään vatsan täyteen herkkuja, saamaan hymyilylihakset kipeiksi. En ole kovin hyvä järjestelemään juhlia, mutta koska edellisestä tasaluvusta oli kulunut aikaa jo kymmenen vuotta ja koska keksin (omasta mielestäni) maailman parhaan synttäri-idean, syytä löytyi kerrakseen.




'Jos mietit mitä voisit tuoda, vastaus on yksinkertainen - tuo itsesi. Jos se ei mielestäsi riitä, tuo kangaspala. Sellainen, joista voidaan illan aikana ommella yhdessä torkkupeitto. Sellainen torkkupeitto, jonka alle voisin käpertyä vielä 30 vuoden päästäkin onnellisena niistä ystävistä, joiden kanssa olen peiton aikanaan ommellut. Sillä sellaisiahan ystävät ovat - ne lämmittävät, ne hymyilyttävät, niiden kainaloon voi käpertyä.'






Vaatimukset kangassuikaleille olivat yksinkertaiset: kankaan tuli olla lakanavahvuista puuvillaa ja siitä oli tarkoitus saada yksi tai useampi 140 cm pitkä raita. Kankaan tuli olla yhtä kuosia, ja mikä tärkeintä, kuosin piti täyttää määritelmä annukkamainen




Ja niin kuusitoista ahkeraa ja rohkeaa ompelijaa tarttui vuorollaan toimeen. Ompelukoneen ääressä jaettiin monenlaisia tarinoita mm. aiemmista ompelukokemuksista, naurettiin, koettiin epäuskon ja onnistumisen elämyksiä ja mikä parasta - ylitettiin itsensä monen monta kertaa! Kangassuikaleet ovat kaikenkirjavia, iloisia, värikkäitä, herkkiä ja ennen kaikkea annukkamaisia. Kooltaan peitto on valtava, pituutta sillä on 2,3 m ja leveyttäkin lähes 140 cm. 




Kiitos kuuluu siis teille kuudelletoista ihanalle ja muutamalle muulle ystävälle, jotka elivät tekemisen hengessä vahvasti mukana vaikka eivät itse paikalle päässeetkään. Kiitos! <3 Kolmekymppisenä on aika ihanaa olla.