24.7.2014

Raitamekko




Kerran mekkoihin opittuaan niistä tuntuu hankalalta päästää irti. Ja onhan kaksi mekkoa yhdelle naiselle aika vähän, vai mitä sanotte? Perhosmekosta lähtien mielessä on pyörinyt musta-valkoraidallinen trikoomekko, sellainen hieman sporttisempi tapaus. Mistään ei kuitenkaan löytynyt raidallista -siis oikeasti jättiraidallista- trikoota, joten sellaista oli tehtävä itse. Ostin Kestovaippakaupasta hieman napakampaa valkoista ja mustaa jerseytä, ja ompelin niistä oman raitakankaan. Kun kangas oli valmis, loppu syntyi tutulla kaavalla kuin itsestään. Tykkään jättikokoisesta, kahden erilevyisen raidan kankaasta hurjasti ja mielessä olisi jos jonkinlaista vaatetta johon raitaa voisi käyttää. Harmi ettei sellaista saa mistään (vinkkinä kangaskauppiaille!), ei tuo yhteensaumurointi ihan ongelmatonta kuitenkaan ollut ja käytettävyyskin selvinnee vasta toistuvissa pesuissa.

PS. Äitini on joskus tokaissut että ihminen on aikuinen vasta kun polvet eivät ole joka kesä ruvella. Kuten kuvista voidaan -jälleen kerran- todeta, kinttuni ovat tänäkin kesänä siinä kunnossa ettei aikuisuus taida olla tämänkään vuoden riesa, mikäli tokaisua on uskominen. ;)

22.7.2014

Korkkikorvikset


Kesä on hulvaton. Kevyt ja kupliva, huoleton. 





Kierrätyshenkisen pannunalusen jälkeen jäi kasa kuoharipullon korkkien kantoja. Tulossa oli festarit, parasta seuraa, naurua ja musiikkia, sitä huoletonta menoa. Laatikon pohjalta löytyi jokunen pari nappikorvisten kantoja ja kaksikomponenttiliimaa. Muuta ei sitten tarvittukaan!




Festarit menivät, korvikset jäivät kesän lemppareina korviin asumaan. Naapuri kävi eilen kahvilla, ja kesken herkuttelun jäi tuijottamaan korviksiani; "Sulla on korkki korvassa?". Naurua. "Ootko 'semi seco'?"

Jep, olen!

19.7.2014

Hellemekot kierrätyshengessä



Aurinko, lämpö, kostea ilma, ihanasti puhaltava lämmin tuuli... kesä, niin rakas kesä! Paljon ei sisällä viihdytä, mutta päivän helteisimmän hetken aikana pakenin viileään ompelemaan pari hellemekkosta. Pitäähän sitä neitosilla hulmuhelmat olla vaikka laiska ei ole jaksanutkaan pesukonetta (ja jo olemassaolevaa, pyykkivuoreen hautautunutta mekkokasaa) pyörittääkään!



Mekot syntyivät hämmästyttävän nopeasti kirpputorilta löytyneistä (3e /kpl, kuva yllä) aikuisten tunikamekoista. Helmojen lyhennys, rypytettyjen osien kevyt kavennus ja olkaimien lyhennys, tämän yksinkertaisempaa ei tuunaus voisi juuri ollakaan. Kelta-oranssiin mekkoon ompelin alimman harmaan raidan tilalle keltaisen kaitaleen, sillä lila-pinkistä mekkosesta meinasi tulla totinen taisto. Säikähdyksellä selvittiin, ja nyt ovat taas parhaat ystävät - ainakin hetken ajan. 

6.7.2014

Tunikasta tuubimekoksi


Kirpputorilla kierrellessäni löysin hyvälaatuisen tunikan jonka raidoitus miellytti silmääni. Tunika itse oli melkoisen muodoton säkki, mutta hinnan ollessa nimellinen nappasin tunikan ostoskoriini. 

Kotona tunika muutti muotonsa hyvin nopeasti säkistä tuubimekoksi kolmella saumalla; sivusaumojen kavennus ja yläreunaan resori. Onhan se edelleen melko rento, 'tommonen pötkylävaate', kuten rakas kanssaeläjäni näitä tämän kategorian vaatteita kutsuu, mutta rennosti kesällä kuuluu ollakin!



Alkuperäinen tunika oli ihan kiva, mutta omalle vartalotyypilleni niin epäsopiva kuin epäsopiva olla voi. Pienen tuunauksen jälkeen tästä tuli oma suosikkivaate tälle kesälle, eikä hintaakaan jäänyt kuin 2e. Ja nyt saatiin vielä helteetkin, voi ihanuutta!