20.4.2014

Betonimunat




Viime keväänä keksin (omasta mielestäni) loistavan idean - kerätä talteen suklaamunien yllätysten muovikuoria, niitä vähän isompia munanmuotoisia, ja valaa niitä apuna käyttäen betonimunia. Kaikki meni suht hyvin, vaikka paksun betonin saaminen muovikuoreen vähän haasteellista olikin, mutta kun tuli aika irroittaa kuoret betonimunan päältä, alkoivat haasteet. Muovikuorta ei saanut betonista irti kirjaimellisesti kirveelläkään. Roskiin vaan! Ajatus ei kuitenkaan jättänyt rauhaan.




Tänä keväänä päätin kokeilla betonimunien valamista uudelleen, muotteina tällä kertaa aitoja kananmunankuoria. Munien tyhjennys sujui näppärästi isolla terävällä neulalla, jolla pistin kärkeen pienen ilmareiän ja rikoin pohjaan halkaisijaltaan 1,5-2 cm kokoisen kolon. Betonin jätin sekoitusvaiheessa selvästi suositeltua kosteammaksi, jolloin se oli helppo lusikoida kuoreen ja täytti sen tasaisesti. Munien kuivuttua ensin vuorokauden ajan ulkona nostin ne sisälle, jossa jatkoivat kuivumistaan vielä yön yli. Aamulla naputtelin ruokailuveitsen tylpällä reunalla kuoren murusiksi, jonka jälkeen sen sai hyvin kuorimalla irti betonimunan pinnasta. Betonia pystyy kevyesti hiomaan sen ollessa vielä kosteaa, joten täyttöaukkojen jättämät jäljet hioin piiloon tässä vaiheessa.




Viimeistelyksi betonimunat saivat pintaansa ohuen kerroksen valkoista vesiohenteista akryylimaalia, lopuksi liimasin vesi-liimaseoksella pintaan höyheniä. Tarkoitusta varten olin hankkinut askartelukaupasta höyheniä, mutta ne osoittautuivat käyttökelvottomiksi, liian suuriksi ja pörheiksi haituviksi. Onneksi taloudesta löytyy metsästäjä-kalastaja, jonka kätköistä sain perhonsidontaan tarkoitettuja helmikanan, heinäsorsan ja jonkun tuntemattomaksi jääneen lintusen höyheniä.




Betonimunissa yhdistyy hauskasti vastakohdat - painava ja kevyt, rosoinen ja pehmeä. Hillittyjä ja hallittuja, mutta kuitenkin niin kauniita. 


18.4.2014

Rannelenkkipussukka




Kevät ja valoisat illat. Kostean raikas metsän tuoksu, vaaleus ja kuulaus. Hengityksen aamuisin vielä höyrytessä on hankalaa siirtää ajatuksena kesävaateompeluun, mutta rannelenkilliseen pussukkaan kesän keveys pääsi siirtymään.




Olen ihastellut taittopussukoita (mikä on suomennos fold over clutchille?) ja haaveillut oman ompelemisesta. Ideoita -hyviä ja ei-niin-hyviä- on ollut jos jonkinlaisia, mutta kun löysin kierrätyskeskuksesta kauniin pellavaliinan, tiesin täsmälleen mitä haluan.






Olen pohtinut paljon ekologisuutta nimenomaan tekstiiliteollisuuden näkökulmasta. Tämä pussukka jos joku on kuitenkin omalla mittapuullani varsin ekologinen - pellavaliina ja keinonahka kierrätyskeskuksesta, vuori jämäpaloja, vetoketju saatu, uutta ainoastaan papukaijalukko. Eikä juuri häpeä uudelle! 



12.4.2014

Monikäyttökassi




Olipa kerran rullaverho ja inspiraatio. Kaverikseen tämä parivaljakko sai pari nahkavyötä, lantun ja akryylimaalia. Ja mitä syntyikään?








Perunapainantaa on vilahdellut siellä täällä, mutta vaikka kuinka markettien perunalaareja pengoin, en löytänyt tarkoituksiini riittävän suurta perunaa. Juureshan se lanttukin on ja hyvin tuntui asiansa ajavan, yksilöissäkin oli varaa valita. Kangasmaalin korvasin kaapista löytyneellä akryylimaalilla, kassin kun tuskin tarvitsee konepesua kestää.




Säilytyskassi on rakenteeltaan hyvin yksinkertainen. Erillisiä huolitteluja tai saumojen tukemista ei tarvita, sillä napakka rullaverho pysyy muodossaan mukavasti. Kahvoina kierrätyskeskuksesta ostetut nahkavyöt, samalla rullaverhon hankintareissulla löydetty.






Alun perin ajattelin kassia lelujen säilytykseen, mutta taisin tykästyä kassiin liiaksi. Se ei siis jää seisoskelemaan neitokaisten valtakuntaan vaan pääsee työkäyttöön auton peräkontin tavarakaaosta selättämään. Sen verran peruna (lanttu-) painannasta innostuin, että tämä kokeilu tuskin jää tähän. Rullaverhojakin seisoo pieni rivi ompelutilan nurkassa tekijäänsä odottelemassa. Miten niin innostunut..? (ja kuka muka monen monta rullaverhokassia tarvitsee?)


1.4.2014

Pilvimatto







Kevät ja kura. Loputon määrä hiekkaa. Nyt jos koskaan tarvitaan kuramattoja! Suorakaiteen mallisen maton kulmat tahtoivat rullaantua, ja onhan se nyt muotonakin vähän tylsä, vai mitä?




Sekatavarakaupat myyvät rullalla olevaa eteismattoa metrihinnalla, reilusta metristä saa hyvin kaksi isompaa ja muutaman pienen maton. Isot matot ovien eteen kuisteille, pienet neitokaisten leikkimökkiin.




Maton tekeminen on hyvin yksinkertaista; hahmottelin halutun pilven muodon tussilla kuramaton nurjalle puolelle keskikokoista lautasta apuna käyttäen. Tämän jälkeen leikkasin kuvion saksilla irti. Varasin hommaan järeämmätkin leikkurit, mutta uusi kuramatto oli sen verran pehmeää että tavallisilla saksilla pärjäsi loistavasti. 

Matoista tuli aika hauskat, juuri sopivasti hymyilyttävät olematta kuitenkaan silmiinpistävät. Tervetuloa rapa ja hiekka, taistelu teitä vastaan on aloitettu!