27.7.2013

Inspiroidu!


Sanotaan, että joukossa tyhmyys tiivistyy. Siitä en tiedä, mutta hyvät ideat ainakin! SavaWay on virtuaalisen ompeluyhteisön ompeluhaaste, jossa on tarkoituksena ommella kaksi tuntia ennalta määrätyn aiheen puitteissa. Tällä kertaa osallistujat saivat kuusi inspiraatiokuvaa joiden pohjalta tuli luoda jotain omaa. 



Inspiraatiokuvina toimivat Polarn o Pyretin, Molo Kidsin, Mini Rodinin, Mim-pin, NoaNoan sekä Beau lovesin syksyn vaatemallistojen kuvat. Kuvista tuli valita yksi, inspiroitua siitä ja ommella oma näkemyksensä. 




Liikkeelle lähdettiin tästä..



Ja tähän päädyttiin. Kuka arvaa mikä on kuva antoi inspiraation? Kaavoina on käytetty yhdistelmää Peacock -tunikasta (Ottobre 1/2011) ja Funny sleeves -paidasta (Ottobre 1/2012). Paitaan on applikoitu palloja puuvillakankaista. Housuina tutut Bohemianit (Ottobre 1/2011).  Raitakankaat Kestovaippakaupasta, yksiväriset trikoot Triteksiltä. Raitaresoreista mustavalkoisen kanssa minut pelasti Ommellisen Liisa, resori kun oli myyty loppuun ihan joka paikasta. Eikä visio jättänyt rauhaan! Itseasiassa pinkkien housujen piti olla keltaiset, mutta keltainen trikoo ja raitaresori riitelivät keskenään erisävyisinä niin pahasti että turvauduin pinkkiin. Aika kiva noinkin!

Ja se aika - no, sehän ylittyi. Kahdessa tunnissa sain kuitenkin tehdyksi kahdet housut ja toisen paidan, tosin päättelyt ym. viimeistelyt jäivät odottamaan. Yliajalla siis meni, mutta itseni ylitin. Ja se on tärkeintä se! 

24.7.2013

Neitokaisten tupa sisäpuolelta



Toissapäivänä esittelin yhden kesän isoimmista käsityöprojekteista ulkopuolelta, kurkistettaiskos tänään sisäpuolelle? Jos mökin ulkopuolella noudatettiin tiukasti linjaa ettei mitään uutta hankita, vielä tiukemmin siinä pysyttiin sisäpuolen "sisustusta" tehdessä.



Leikkimökin entinen omistaja oli maalannut aikanaan mökin sekä ulko- että sisäpuolelta valkoiseksi, joten sisäseinille ei tarvinnut tehdä mitään. Jotain pientä seinät kuitenkin kaipasivat. Joku ehkä muistaa vielä kaksi satupuuta jotka taannoin taiteilin? Ylijääneistä lehdistä liimailtiin neitosten kanssa seinälle kukkia, varret maalasin hennon harmaalla.



Verho on ommeltu ylijäämäkankaista sekin, väleihin laitoin pitsejä somisteeksi. Ylisöpö ja romanttinen rullakappa sopii leikkimökkiin hauskasti. Sen verran halusin verhon kanssa prassailla että ompelin siihen tarranauhaa (ylijäämää nämäkin kuten eripariväreistä voi päätellä), näin verho on vaihdettavissa jos niin halutaan. Tuo verholista on musta kaikista hauskin esimerkki jemmaamisesta- ei kannata heittää pois edes puutavaratoimituksessa lautojen välissä ollutta ohutta rimaa, sillä siitä voi tulevaisuudessa tehdä vaikka verholistan! 



Rakas kanssaeläjäni nikkaroi kauniin aitalaudan pätkistä neitosille pöydän ja pöydän yläpuolelle hyllyn aarteille. Tuolit ovat erään koulun vintiltä, kaatopaikalle menevästä kuormasta pelastettu. Tuolien istuinlaudat olivat rikki, mutta liimauksella ja parilla tukevoittavalla ruuvilla tuolit ovat taas hyvinkin käyttökelpoiset. Niille ei tehdä mitään, mahtava tuo alkuperäinen väri!



Mökillä käydessäni raahasin sieltä vanhan räsymaton mukanani kotiin. Onhan se jo parhaimmat päivänsä nähnyt, mutta toimii oikein hienosti leikkimökissä. Pitkästä matosta sai kätevästi kaksi lyhyempää mattoa leikkaamalla maton puolesta välistä poikki, purkamalla kudosta ja solmimalla loimilangat uudelleen. Nyt jaksavat pienetkin emännät tomuuttaa mattojaan eikä tarvitse riidellä kenen vuoro nyt on siivota. (Miksi tästä asiasta ei riidellä sisällä kotona?!)



Huilitaukoja varten tarvittiin lisäksi sohva. Sohva on jämälankuista sekin, samaan tyyliin toteutettu kuin lankkupöytä. Sohvan runko on parikymmentä senttiä korkea, 125 cm pitkä ja 40 cm syvä, joten siinä mahtuu kaksi pientä leikkijää huilaamaan hyvinkin sopuisasti. Ja mahtuu siihen tarvittaessa isompikin oikaisemaan.. Hankin paikallisesta kierrätyskeskuksesta muutamalla erolla käytetyn vaahtomuovipatjan josta leikkasin pari määrämittaista patjaa. Patjat on päällystetty vanhalla lakanalla, vanhalla verholla ja vanhalla pöytäliinalla. Seinälle pääsi naulakko, joka ei ollut vielä löytänyt paikkaansa sisätiloista. Kattoon ripustin viirinauhan, joka on identtinen kummitytölle tehdystä nauhasta - tuli aikanaan leikattua vahingossa tuplasti liikaa niitäkin lippusia. 

Varsinainen jämien jämävarasto, vaan onpa samalla aika rakas ja mieluinen leikkipaikka neitosille. Kun nyt vaan tulis niitä lämpimiä kesäöitä, tupaan voisi melkein mennä yöretkelle!



22.7.2013

Neitokaisten tupa ulkopuolelta




Blogissa on loppukevään ja alkukesän aikana elelty hiljaiseloa. Syy siihen on löytynyt ulkoa; on tehty pihaa, istutettu pensaita, kyhätty kasvimaata, rakennettu varastoa, maalattu taloa ja ennen kaikkea tuunattu leikkimökkiä! 






Mökki on hankittu käytettynä, joku isäntä on sen omin käsin nikkaroinut. Se on ihanan iso, ulkomitoiltaan 2 m x 3 m, ja korkeuttakin niin että sisällä mahtuu aikuinen seisomaan. Leikkimökin kanssa olen koko ajan pyrkinyt orjallisesti noudattamaan ajatusta että mitään ei varsinaisesti osteta, vaan käytetään hyväksi jo olemassa olevia tarvikkeita ja tavaroita. Pieni poikkeus piti tehdä mökin kattomateriaalin kanssa, sillä mökissä ostettaessa ollut huopakatto kupruili ja oli reunoiltaan niukka, joten vesi pääsi katteen ja laudoituksen väliin tekemään tuhojaan. Samanaikaisesti kun rakenteilla olevaan pihavarastoon tilattiin peltikatto, sai leikkimökki osakseen yhtä komean katon. 




Pienen ikkunan tilalle vaihdettin iso, yli vuoden jemmattu vanha ikkuna. Maalasin tuvan ulkopuolelta samanväriseksi kuin talo ja pihan muutkin rakennukset, lupauksen henkeen ylijäämämaalilla tottakai. 




Tuvan lattiapinnat olivat ostovaiheessa raakalaudalla ilman mitään käsittelyjä. Paremman kulutuksenkeston ja siisteyden toivossa käsittelin pinnat Tikkurilan Valtti-terassiöljyllä, joka sekin oli ylijäämää talon terassien käsittelyn jäljiltä. Myös liitutaulumaalia oli ylimääräistä, joten oven sisäpinnat saivat sitä pintaansa. 




Pienen riman avulla saatiin näppärä syvennys liiduille, jotka eivät nyt pääse karkaamaan vaikka ovea kuinka leikin aikana auottaisiinkin.




Kaiken kaikkiaan ollaan kaikki - niin neitokaiset itse, kuin minä ja rakas kanssaeläjäkin, mökkiin erittäin tyytyväisiä. Ihanasti tilaa leikeille joita mahtuu myös aikuinen mökkiin mukavasti seuraamaan, mutta sen lisäksi reilusti säilytystilaa talven ajaksi. Jotta ei kuitenkaan ihan pelkäksi fiilistelyksi menisi, niin kiinnittäkääpä huomionne tuohon kauniin vihreään sokkelin koristukseen. Joku varmaan tunnistikin sen jo etanaesteeksi. Kyllä. Mökin lisäksi saimme mukanamme alivuokralaiset, ne ihanat tappajakotilot jotka syövät puutarhasta kaiken. Normaalisti ihmiset kiertävät esteillä kasvimaitaan, mutta me saarrettiin leikkimökki. Kaikenlaista! 


19.7.2013

Kalastajattaret


Huhuu, näkyyks kaloja?!




Taloudessamme asuu yksi iso metsästäjä-kalastaja, jonka jälkikasvu on kovaa vauhtia seuraamassa isänsä jalanjälkiä. Tai ainakin toinen neitokaisista, toinen on ilmoittanut ryhtyvänsä balleriinaprinsessaksi. Se ei ainakaan äitinsä jalanjälkiä kulje, vielä vähemmän isänsä. Kai? 




Kalastajille kalastajien vaatteita, siis. Haastoin itseni ja päätin tehdä tulevaisuuden suunnitelmiin sopivasta perus-t-paidat ilman mitään kommervenkkejä. Onnistuin! Kyllähän sekin lasketaan onnistumiseksi että noudattaa kaavaa, jossa sattumalta oli ekstrana rypytykset olkapäillä. Kyseessä siis Hoops (Ottobre 3/12) ja Bohemian haaremihousut (Ottobre 1/11) hieman muokattuina versioina. Molemmissa koko 104 cm. Kankaat ovat haalittu sieltä sun täältä - kalastajatrikoo Pehemiältä, resorit Euronkankaasta ja Kestovaippakaupasta, housujen trikoot löytöjä Triteksiltä. 

Vaikka ilmat eivät heinäkuisen helteiset olekaan, en ole pohjimmiltani kovin pahoillani - on vaihteeksi aika ihanaa istua ompelemassa sateen ropistessa ikkunaan. 


17.7.2013

Raitapaitarakkautta




Olen varsin myöhäisherännäinen mitä kivoihin kankaisiin tulee. Niin kävi näiden Noshin ihanien maksiraitojenkin kanssa - vasta kun tuli kesäale, heräsin pohtimaan tykkäisinkö raidasta. Kun ostin paikallisen fb-ompeluryhmän kautta pinkki-oranssiraitaista ihanuutta pätkän, ihastuin niin, että oli pakko tilata omalla mittapuullani järkyttävän pitkä pätkä myös sinisävyistä vastaavaa. Ja tykkään, voi että miten tykkäänkin!



Kaikki alkoi oikeastaan siitä, kun ostin eräästä ketjuliikkeestä lähes identtisellä mallilla valmistetun pitkähelmaisen trikoopaidan. Paita tuntui heti omalta, kangaskin suht laadukkaalta. Loppu on historiaa - kaksi pesua, n. neljä käyttöpäivää ja paita oli käytännöllisesti katsoen pilalla. Kyllä te ompelevat tiedätte mikä niissä ostovaatteissa ärsyttää; pesunukkaa, kieroja saumoja, reikiä keskellä vaatetta... Suivaannuin, ja päätin tehdä oman.



Kaava on Joka tyypin kaavakirja 2:n peruspaidan ja sen surullisenkuuluisan ostopaidan risteytys. Helmassa on mittaa reilusti, tykkään ettei pitkäselkäisen tarvitse olla jatkuvasti kiskomassa helmaa alemmas jotta takapuoli pysyisi peitossa. Ja jotta lempipaitaa ei tarvitsisi olla kiskomassa puolikuivana narulta, niitä oli ommeltava kaksin kappalein, yksi kumpaakin väriä. Aivan lempparivaatteet! Nyt kun ompelujumista on päästy, mikään, ei mikään pidättele mua pois ompelukopistani! 



15.7.2013

Sydänystävät <3




Monta asiaa osaan kuin vettä vaan. Ja sitten on niitä asioita, joita en (omasta mielestäni) osaa vaikka kuinka harjoittelisin. Resorikanttaus on yksi niistä. Sitkeästi olen silti harjoitellut, purkanut ja ommellut uudelleen - tällä hetkellä inhoan kaksoisneulaa ehkä hitusen vähemmän kuin aiemmin, mutta ei se mun kaveri edelleenkään ole. Peitetikkikonetta en ole vieläkään uskaltautunut kokeilemaan, sillä tiedän omistustarpeen syntyvän välittömästi. 




Ihanan Pehemiältä hankitun sydäntrikoon houkuttelemana intouduin kuitenkin jälleen harjoituksiin. Oikeastaan näistä piti tulla mekot, mutta sovitusvaiheessa ne paljastuivatkin tunikoiksi. Kaava on Hoops (Ottobre 3/12) koossa 104 cm, muokattuna pidemmäksi ja hiukan A-linjaiseksi. Lisäksi lisäsin etukappaleelle väljyyttä ja kokosin sen pienellä rypytyksellä pääntielle. Myös tasku löytyy aarteita varten. Prosessin läpiviennissä on edelleen toivomisen varaa, mutta lopputulos alkaa olla jo kauempaa tarkasteltuna kelvollista. Neitoset rakastavat itse tehtyjä vaatteita yli kaiken, joten onhan siinäkin kimmoketta kerrakseen harjoitella harjoittelemasta päästyäänkin. Ja tuo kangas - ah! Tätä tarvitaan lisää!

Psst! Jostain syystä otsikkorivi temppuilee. Kyseessä ei siis ole vahinko, vaan tietotekninen virhe joka tarkempaa tuppaa ärsyttämään. :)

8.7.2013

Kioski

Kioski on jo vanha juttu niin meillä kuin blogeissakin. Vaan ei haittaa, moneen muuntuva kioski on meillä ollut jo kahden kesän ajan leikityin leikki. Miten kasa jämälautaa voikaan muotoutua niin rakkaaksi ja monipuoliseksi leikkivälineeksi!




Rakas kanssaeläjäni nikkaroi kioskin pyynnöstäni viime kesänä talon ollessa vielä vahvasti raksa-vaiheessa, ajatuksena että parivuotiaat neitoset pysyisivät edes hetken aloillaan. Kauppaleikki sujui sopuisasti siihen saakka kunnes kauppiaana toiminut neiti B ei suostunut myymään asiakkaana olleen neiti A:n toivomaa kiveä. Tästä suivaantuneena neiti A nappasi kiven omin luvin, jonka seurauksena neiti B päätti jysäyttää väärin toiminutta sisartaan toisella kivellä päähän. 




Selkkauksesta opittiin, ja kioski sai tänä kesänä lisävarusteeksi verhon eteen suojaamaan myytäviä tavaroita  pitkäkyntisiltä ja hyllyn jolle laajentaa valikoimaa. Kaikki kankaat ovat jämiä mekoista, päiväpeitoista, kasseista ym.  Lisäksi ompelin pallonauhan ja ylärimaan ruuvattiin valokuvakehyksistä tehty liitutaulu johon voi raapustaa mitä kioski milloinkin esittää. Useimmiten se on kuulemma kirjasto, ja iltasatuaikaan kaikki kirjat löytyvätkin kuistilta.. 




Nämä kankaiset leivokset, "pumpulat", ovat siis ainakin toistaiseksi jääneet tarpeettomiksi neitosten kilpaillessa siitä kuka saa tällä kertaa olla kirjastovirkailija ja kenen tehtäväksi jää kirjojen lainaaminen. Ja  kaikista lisävarusteista huolimatta varuillaan saa edelleen olla niin virkailija kuin lainaajakin, kyllä tuosta lainauskapulastakin saa aika napakan lyönnin otsaansa jos väärin erehtyy käyttäytymään. Testattu on! 


3.7.2013

Pitsipaita


Vaikka erilaisia pitsisiä tai pitsisomisteisia paitoja on kaupat tällä hetkellä pullollaan, mieleistä ei ole satunnaisista etsinnöistä huolimatta tullut vastaan. Ei sitten, ajattelin, ja ompelin oman.




Kaava on 'Joka tyypin kaavakirja 2' peruspaidasta muokattu lepakkohihainen paita, koko M. Pitsikangas on löytö Eurokankaan palalaarista. Väri ei ollut alkuun kaikista mieleisin mutta totuttelun jälkeen olen alkanut  tykkäämään haaleanvaaleasta violetinharmaasta. Pitsineulos oli hieman yllättäen helppoa ommella, joten ommeltavien pinoon löysi tiensä toinenkin joustopitsikangas. Heinäkuun ja vapaiden kunniaksi tarvikevarastoni täydentyivät Tallinnassa Karnaluksilla ja siivosin jopa räjähdyspisteessä olevan ompelunurkkauksenkin, joten nyt olis puitteet kunnossa teho-ompelua varten. Nähtäväksi jää kuin rouvan käy!

2.7.2013

Veikkapojan farkut




Vuosia sitten veikkapoika oli laittanut kirppiskasaan vanhat Dieselin farkkunsa. Ennen kirppikselle kärräämistä pääsin penkomaan kasan ja pelastin ihanan pehmeät, käytössä kauniiksi kuluneet farkut talteen. Ei mitään käsitystä mitä niistä tekisin, mutta poiskaan en hennonut antaa.





Farkkujen marinoiduttua kaapissa kymmenisen vuotta tuli tarve rennoille kesähousuille. Leikkasin vyötärökaitaleen vyölenkkeineen pois, ompelin tilalle resorin ja lyhensin lahkeet. Yksityiskohdaksi ompelin ripustuslenkin. 




Ja mistä lähdettiinkään liikkeelle? En usko samoiksi housuiksi itsekään, vaikka omin käsin ompelinkin. Siinä se taas nähtiin, jemmaaminen kannattaa aina!