28.4.2013

Kukkapaita



Ompelujumi on käynyt mökkiimme taloksi. Mitään ei tahdo saada aikaiseksi, "plääh"-olo valtaa vartin suristelun jälkeen ja kaikki paininjalan alta tulleet tuotokset ovat jollain tavalla mukamas huonoja. Onni on että jumi vaihtaa maisemaa yleensä ennemmin tai myöhemmin, tässä tapauksessa näköjään myöhemmin, mutta sekin aika koittanee vielä. 

Narulla roikkuva paita on jo aikaa sitten ommeltua perusjuttua - malli joku Ottobren perusraglaneista, toteutus ilman mitään sen kummallisempia kommervenkkejä. Kiva se on, pirteä ja kesäinen. Leveydeltään 104 cm, pituudeltaan 110 cm. Pituutta on ehkä hiukan liikaa, mutta ettei vaan jäisi liian nopeasti pieneksi! Joku kun tuntuu venyttelevän neitosia harva se yö, milloin niistä on tullut noin isoja?

27.4.2013

Sidontaa



Meillä harrastetaan metsästystä ja kalastusta. Kuten kunnon vaimon kuuluukin, olen (ainakin ajoittain) kiinnostunut mitä rakas kanssaeläjäni touhuaa. Ja miksi en olisi, sillä kun iso mies levittää keittiönpöydän täyteen höyheniä, lankaa ja kimaltelevia metallilanganpätkiä, herää siinä kysymys jos toinenkin.




Aikani näperrystä seurattuani tuumin että eihän tuo voi vaikeaa olla ja pyysin saada kokeilla. Ohjeistus jota sain oli kärsivällistä ja tiukan paikan tullen (niitä oli monta!) sain apua kädestä pitäen, mutta olipahan tuskien taival. Ei liene vaikeaa arvata että oikeanpuoleinen perho on minun käsialaani ja vasemmanpuoleinen, siro ja siisti, on taitavamman tekosia.




Ja nämä tosiaan ovat pieniä! Vasemmalla oma turjakkeeni, oikealla pienin jonka talouden kalastajan perhorasiasta löysin. Perhonsidonta on aivan oma maailmansa. Aikani kuuntelin luentoa siitä kuinka hyönteisiä jäljitellään ja kuinka mitäkin materiaalia sidotaan kun yritetään saada aikaiseksi tiettyjen ominaisuuksien perhoja, kunnes totesin että kukin pysyköön omalla alueellaan. Ei ole musta perhonsitojaksi. Onneksi jälkikasvu paikkaa, sillä toinen neitosista on ilmoittanut ryhtyvänsä isona "metsästäjäkalastajaksi". Kyllä isi on ylpee! 

Pssst! Arvontaan on aikaa osallistua vielä muutama päivä!

17.4.2013

Keltaisen (epäonnistunut) vallankumous!




Pinkki on kulkenut kevätvärinäni vuodesta toiseen. Jo viime keväänä ihastuin kuitenkin myös keltaiseen, ja tänä keväänä kun sitä alkoi tunkea postiluukusta sisustusliikkeiden mainosten muodossa ja kangaskaupassakin törmäilin jatkuvasti ihaniin keltaisen sävyihin, päätin antaa ihastukselleni periksi.




Ompelin pari keltaista, valkoisen ja mustan tyynynpäällisen. Ihan kiva, mutta. Ei tuntunut omalta. Tyynykasa seikkaili huoneesta toiseen, kolmen viikon ajan yritin totutella ihanan pirteisiin keltaisiin. Sitten luovutin. 



Kaivoin kangasvarastoista jemmaan ostettua Finlaysonin Taimia, ostin kaveriksi Eurokankaasta pinkkiä paksua puuvillasekoitetta ja ompelin uudet tyynynpäälliset.




Paljon parempi, vaikka ihana tuo keltainenkin oli. Tulipahan jälleen havaittua että oma linja, paras linja. Tyynyepisodin myötä sain vihdoin pisteen myös hiljaiselle vatvomiselle jota olen käynyt mm. hyvin yksinkertaisten, vaaleiden ja skandinaavisen perinteisten sisustusvalintojeni - värien, materiaalien, muiden ratkaisujen- kanssa. Luovuus tarvitsee näköjään rauhallisuutta ja eleettömyyttä, ja tilan luonne pitää olla muokattavissa yhdellä pyörähdyksellä - olkoon se sitten vaikka niiden sohvatyynyjen äkäinen kärräys komeroon. 




...mutta mitä jos ihan vähän vaan ujuttelis keltaista pinkin sekaan? 



Psst! Tarvitaanko ohjetta vetoketjullisen tyynynpäällisen superhelppoon ompeluun? 



16.4.2013

Arvonta



Lupailin jotain, muistatteko? Nyt olisi lupausten lunastuksen aika! Syitä juhlintaan on monia; blogin perustamisesta tulee kuukauden sisään kuluneeksi kaksi vuotta ja ihan yksin tätä parin vuoden matkaa ei ole tarvinnut tehdä, kiitos siitä teille lukijoille. Sen kunniaksi haluan järjestää arvonnan, joka on avoinna ihan jokaiselle!

Koska kahdensadan lukijan raja ylittyi eilen ja satasen arvonta jäi aikanaan suunnittelun asteelle, nyt arvotaan sitten senkin edestä! Arvontapalkintoja on kaksi; köynnöskranssi ja keinonahkainen pitsilaukku. Arvon kaksi voittajaa, joista ensimmäinen saa valita kumman arvontapalkinnon haluaa itselleen. Toiseksi tullut saa luonnollisesti jäljelle jääneen. Reilua? :)







ARVONTAAN OSALLISTUMINEN:

- Saat yhden arvan jättämällä kommentin tähän postaukseen. Kuulisin mielelläni kuka olet, mistä löysit tänne ja mikä saa sinut inspiroitumaan!

- Saat kaksi arpaa jos linkität arvonnan blogiisi  (voit käyttää ylintä kuvaa)

Mainitse kommentissasi jos olet mukana kahdella arvalla. Jos osallistut nimettömänä, keksi itsellesi nimimerkki joka varmasti erottuu muista. Arvonta-aika on 16.4.-30.4., arvonnan suoritan vapun jälkeen.

Hei, tasapuolisesti onnea kaikille osallistujille!



7.4.2013

Muistitaulu


Reilu vuosi sitten tein useampia liitutauluja vanhoihin taulunkehyksiin. Vanhoista kehyksistä syntyi myös tapetoitu magneettitaulu. Ajatuksiin jäi kuitenkin kaivelemaan reilusti isompi taulu joka voisi toimia sekä magneetti- että liitutauluna ja olla selkeästi osa sisustusta. 




Kirpputoreilta ja kierrätyskeskuksista ei löytynyt sopivaa kehystä tuunattavaksi, joten painuin varastoon ja kaivoin jälleen esiin listoituksesta ylijääneet listanpätkät. Taulun taustana on 3mm paksua vanerilevyä, joka on maalattu ensin kolmeen kertaan magneettimaalilla ja viimeistelty lopuksi ohuella liitutaulumaalikerroksella.




Ja muistitauluhan on tosiaan ihanan iso, kooltaan 80 x 120 cm. Tykkään valtavasti! Mukavaa särmää kaiken vaaleuden ja yksinkertaisuuden keskelle. Muistitaulunhan olisi aivan hyvin voinut toteuttaa suoraan seinään maalaamallakin ja ruuvata peitelistat kiertämään suoraan maalattua aluetta. En kuitenkaan rohjennut, sillä vaikka muistitaulu onkin nyt propattu kaikista neljästä nurkasta seinään kiinni, on jäljet silti tarvittaessa  (mielen muuttuessa) helpompi piilottaa kuin hioa ja maalata koko seinä uusiksi. 




Lopuksi pieni yksityiskohta - valkoiset pyykkipoikamagneetit. Spraymaalia, kaksikomponenttiliimaa ja supermagneetteja. Pysyy paksumpikin nippu paperia vaivatta kiinni magneettitaulussa!


5.4.2013

Avoimet kehykset




Rasti seinään! Takana on 4,5 kk asumista uudessa kodissa ja nyt viimein tuntuu siltä että ei ole väärin jos ripustan ihanan valkoisille ja virheettömille seinille tauluja. Koska mekkoja ja hameita tuntuu syntyvän enemmän kuin ehditään käyttää, halusin neitosten huoneeseen jonkin naulakon tai vastaavan johon kauneimpia voisi ripustaa esille. Perinteinen naulakko ei tuntunut kuitenkaan hyvältä ajatukselta, ja varastossa  oli kasa listoituksesta ylijääneitä listanpätkiä. Niin syntyi ajatus avoimista kehyksistä.




Toteutus oli hyvin yksinkertainen - listat sahattiin määrämittaan (62 x 68 cm) ja kiinnitettiin toisiinsa. Kehyksen yläreunaan ruuvasin koukun johon saa henkarin roikkumaan. Nyt nukkumahuoneen seinällä on vaihtuva mekkonäyttely. Ja niin - edelleenkään en sentään raaskinut rei'ittää seiniä nauloilla vaan tälläkin kertaa kiinnitykseen on käytetty 3M:n taulukiinnittimiä. Joku raja sentään!

1.4.2013

Aikamatka

Aika ajoin minulta kysellään kuinka kauan olen käsitöitä harrastanut. Kauan! Blogin lähestyvien 2v synttäreiden kunniaksi kaivoin arkistojen kätköistä todisteita kässämatkasta joka alkaa ala-asteajoilta ja päättyy lukioon. Pieni pintaraapaisu, mutta jotain kuitenkin. Toivottavasti teillä on yhtä hauskaa kuin minulla tätä kasatessani - olkaa hyvät!






Siihen ei tarvittu kuin yksi, se ensimmäinen, kässäntunti ja mua puraisi ankarasti ompelukärpänen - kotona piti saada välittömästi iso, järkyttävän painava oranssi ompelukone keittiön pöydälle ja päästä ompelemaan suoraa. Mitään muuta en  alle kymmenvuotiaana osannut mutta tekemällä oppi, ja pian koko barbikööri sai uudet vaatteet. Jotain innostuksesta kertoo sekin, että ompelin teinibarbille painajaismaisen liukkaasta sadetakkikankaasta osittain koneella ja osittain käsin  hupullisen takin. Melko ysärit asukokonaisuudet!



Ja kun koneella oli istuttu liikaa, vanhemmat patistivat ulos leikkimään. Luovuus ei kuitenkaan rajoittunut sisätiloihin...



Kuvataidekoulu oli viikottainen kohokohta lähes kymmenen vuoden ajan. Siellä tulivat tutuiksi monet materiaalit, työtavat ja ihan taiteeseen liittyvät perussäännötkin. Tuikkukynttilän pidikkeenä toimiva käsi on savityöperioidin tulos. Pohjasta löytyy vuosiluku -98, eli se on 14-vuotiaan taiteilijan tekosia.



Vuonna 2003 penkkareissa enkelinä. Siivet on askarreltu rautalankasta, leivinpaperista, pumpulista ja höyhenistä. Siivet oli kiinnitetty korsettimaiseen yläosaan, joka tuli edestä kiinni repusta tarpeettomaksi jääneillä klipseillä. Kätevä viritys kun siivet piti saada selkään ensin sisällä ja myöhemmin ulkotakin päälle penkkariajelulle.




Kaiken muun tekemisen ohella ompelukin on kulkenut tiiviisti matkassa mukana, ja vaatteita syntyi tasaiseen tahtiin. Lakkiaiset juhlin itse tehdyssä kokonaisuudessa; korsetti, hame ja epäsymmetrinen jakku. 

Paljon paljon paljon muutakin on tullut kokeiltua ja tehtyä grafiikasta kipsitöihin, tilataideteoksista videoinstallaatioihin, vaatetettua itseäni ja muita, askarreltua, piirrettyä, maalattua... ja matka jatkuu! Kokonaan uusi aluevaltaus vois seuraavaksi olla matonkudonta, yksi pitkän aikavälin haaveista. Löytyykö teiltä muilta tällaisia todisteita omista kässämatkoistanne?