Aura

Kokeilin löytää vaihtoehtoa Juhannusruusu -pitsimatolle. Malli on Aura, Kauhavan kangasaitan ohjeista tämäkin. Valmistuttuaan en pitänyt matosta lainkaan. Nyt kun olen mattoa pari viikkoa lattialla katsellut voin sanoa sietäväni sitä. Ei tämäkään kuitenkaan taida olla sitä mitä alunperin hain.

Ohjeesta poiketen tein matosta vain n. 80 cm halkaisijaltaan. Ajatus oli saada matto wc:hen, mutta tämä yksilö jäänee vielä koeajalle. Äh. Tämä on yksi niistä harvoista 'äh -töistä' (tiedättehän te ne työt - ihan kiva, ei tosin yhtään sellainen mikä oli alkuperäinen ajatus, mutta purkaakaan ei kelvollista aikaansaannosta viitsisi). Olkoon. 

Pom pomien ohje

Kuten jo aiemmassa postauksessa totesin, olen totaalisen hurahtanut ihaniin pom pomeihin. Ja kun jostain innostun, on mulla paha tapa intoilla asiasta siellä ja täällä. Niin kävi myös tällä kertaa, ja kun useamman kerran pääsin selittämään näiden silkkipaperisten koristepallojen teko-ohjetta, päätin kirjoittaa ylös miten ne teinkään. Alkuperäinen ohje löytyy englannin kielellä  Martha Stewardilta, omien pom pomien tekoon sovelsin ohjetta hiukan.

Silkkipaperiarkkeja myydään useimmiten 5 kpl pakkauksissa, ja kooltaan yksi arkki on valmistajasta riippuen 50 x 70-80 cm. Itse tein pom pomit puolikkaasta arkista (pomin halkaisija n. 29 cm), neljäsosa-arkista (halkaisija n. 21 cm) ja kahdeksasosa-arkista (halkaisija n. 17 cm). Paketista silkkipaperia tulee siis pom pomin koosta riippuen 1-4 koristetta.

Isoon pom pomiin arkkeja olisi voinut laittaa jopa 12-14, kymmenellä arkilla pallo jäi aavistuksen liian harvaksi. Pienempiin pomeihin kymmenen arkkia oli puolestaan riittävä määrä.

Kun silkkipaperiarkki on leikattu halutun kokoisiksi pienemmiksi arkeiksi, arkit asetellaan päällekäin ja taitellaan haitariksi. Pom pomin koosta riippuu kuinka leveä taitoksesta kannattaa tehdä. Isoissa pomeissa hiukan leveämpi, pienemmissä puolestaan kapeampi. Tässä taitos on n. 1,5 cm. Taitokset kannattaa painaa kunnolla teräviksi siistimmän lopputuloksen saamiseksi.

Haitari sidotaan keskeltä kiinni rautalangalla. Jätä rautalangasta pitkät hännät, joiden avulla pom pomiin saadaan myöhemmin kiinni ripustusnaru.

Haitarin päät pyöristetään saksilla leikaten. Siistimmän lopputuloksen saa aloittamalla leikkaamisen vähintään 2,5-3 cm päästä haitarin kärjestä, näin "terälehdet" ovat irrallisemmat ja asettautuvat valmiissa pallossa kauniimmin. Mitä pitemmältä matkalta terälehdet ovat auki, sitä ilmavampi on lopputulos.

Viuhka avataan ja silkkipaperikerroksia lähdetään varovasti avaamaan kohti keskustaa. Ensimmäisten kerrosten kanssa kannattaa olla tarkkana ja avata ne mahdollisimman lähelle rautalankasidosta, näin saadaan kauniisti auki myös viimeiset kerrokset.

Kun pallosta on avattu yläpuoli, tehdään sama myös toiselle puolelle. Lopuksi rautalangan päät voi kiepauttaa terälehtien sekaan lyhyeksi lenkiksi, josta pallon saa näppärästi esim. kattoon siiman varassa roikkumaan.

Ihanan pirteitä ja mikä parasta - pysyviä (toisin kuin esim. ilmapallot joiden korvikkeeksi nämä ajattelin) ja vuodesta toiseen kierrätettäviä! Mikäli siis varastotila antaa myöten..

Pom pom

Hurahdin. Eikä ihme, katsokaa nyt miten ihania!

Törmäsin pom pomeihin ensimmäisen kerran viime syksynä Etsyssä. Siellä eräs myyjä kaupitteli tekemiään pom pomeja ja ihastuin ikihyviksi. Pidin kuitenkin pääni enkä rikkonut päätöstäni olla tilaamatta mitään, siis yhtään mitään, sieltä. Ei siksi etteikö siellä olisi mitään ihanaa, vaan juuri siksi! Aika- ( ja raha-) syöppöjä löytyy riittämiin ilmankin. Sitten tuli kevät, ja yhdessä jos toisessakin blogissa alkoi vilahdella itse tehtyjä pom pomeja. Ja nehän ovatkin ihan helppoja tehdä!

Ihanan kevyitä, raikkaita, hempeitä ja simppeleitä. Tykkään! Näillä juhlitaan ensin vappu, sitten neitosten synttärit. Rakas kanssaeläjäni totesi kyllä varoittelevaan sävyyn että ihan kivoja ovat, mutta jatkuvaksi koristeeksi katosta roikkuvista pallukoista ei ole.

Ai, miksi ei? ;)

Hernepusseja

Näitä hernepussipussukoita on silloin tällöin kyselty, ja jälleen pääsin ompelemaan toiveesta yhden sarjan. Siinä samalla surruuttelin jämäkankaista pari ylimääräistä settiä, kivoja maatuskoja ja veikeitä kissoja. Jokainen pussi pitää sisällään yhdeksän värikästä lapselle käteensopivaa hernepussia. Maatuskat ja kissat kaipaavat vielä rakastavia koteja, joten jos on tarvetta ajattomille ja monipuolisille leikkivälineille, nakkaa rohkeasti sähköpostilla!

Kevätnappipipojuttuja

Villapipot jäivät tarpeettomiksi ja samanaikaisesti vanhat trikoopipot havaittiin auttamatta liian pieniksi. Jopa niin pieniksi että asia nauratti neitosiakin. Onneksi äiti ompelee, ja niin syntyi pikapikaa uudet nappipipot.

Kankaat ovat Kestovaippakaupan pilvijerseytä, jota sain pienet palat ompelumaratonin 'ota - anna' -pöydästä. Hieman sain käyttää geometrista hahmotuskykyänikin että sain kaavat aseteltua ja kankaanjämät riittämään pipo-ompeluksiin, mutta onnistuin! Ja onneksi oma kaavakin onnistui ettei mennyt hukkaan hyvä kangas. Napit sattuivat aivan tuurilla käymään prikulleen sävyihin, ne olin ostanut jo aiemmin paikallisilta kädentaitomessuilta Hannan Kankaan myyntikojusta.

Ihan salaa kokeilin pipoja omaan päähäni, ja aika hauskat olivat aikuisellakin! Mietintämyssyssä porisee jälleen..

Uusi lempparitakki!

Uusi suosikki on syntynyt! Edellisen neulostakin ompelun jälkeen vannoin että samalla kaavalla tulen varmasti tekemään useammankin takin, ja tässä niistä ensimmäinen.

Kaava on sama  (SK 1/12) ja kangaskin samaa Euronkankaan vahvaa trikooneulosta, tällä kertaa vain ihanan pirteänä pinkkinä. Sen verran muokkasin alkuperäistä kaavaa että lyhensin neulostakin pituudesta n. 5cm. Takin olemus muuttui samantien huomattavasti kevyemmäksi, ja vaatteen käyttäminen ulkotakin kanssa on helpompaa kun ylimääräisiä helmoja ei liehu takin alta.

Tämä neuloskangas on sen verran varteenotettavaa ommeltavaa, että pitäisi etsiä lisää vastaavanlaisia kaavoja joista voisin ommella itselleni vaatteita. Vinkkejä kivoista malleista otetaan avosylin vastaan! :)

Posliinitussilla harjoiteltua

Suunnittelin käyttäväni päiväuniajan hyödyksi. Vähän kotitöitä, sitten oman neuletakin saumurointia höyryävän teekupin seurassa. No, eihän se ihan niin mennyt. Päätin kuitenkin blogata jotain jo aikaa sitten syntynyttä, nyt kun keksin noille lasipulloille käyttöä.

Ennen maustepurkkien tekemistä harjoittelin posliinitussilla tekstaamista pariin oliiviöljypulloon, joita olin jemmannut puolestaan saippuan tekemisestä saakka. Tekstaus oli niinkin omaperäinen kuin 'No 1' ja 'No 2', mutta enpähän pystynyt siinä innostuksen puuskassa parempaankaan, tekemään kun oli pakko päästä just-heti-nyt!

Pullot pyörivät toimettomina nurkissa kuukausitolkulla, kunnes tulin hetken päähänpistosta ostaneeksi kimpun harjaneilikoita. Ja ihan kivathan nuo ovat maljakkoina, mutta vähän liian siirappiset nyt kuitenkin. Paljon enemmän tykkään maljakkoina näistä pulloista, joista isot kannoin kotiin marketista täynnä sitruunalimpparia (kyllä vaan, ihan vain pullojen itsensä vuoksi tulee ostaa limpparia!) ja pienet pullot kirpparilta ruostevalumineen likaisen harmaina, täynnä jotain epämääräistä vesi-öljy-liuosta. Kysymys kuuluu miksi joku niitä edes kehtasi myydä sellaisessa kunnossa (vaikka todella halvalla myikin!), mutta vielä parempi kysymys kuuluu että miksi joku ylipäätään viitsi ne ostaa?!? ;)

Onneksi meidän säilytystila tulee kasvamaan eksponentiaalisesti vuoden loppuun mennessä, sitten on tilaa jos jonkinlaisille kipposille ja kupposille! Ja rakkaani kanssaeläjäni tykkää.. ;)

Hienostelutakit kevääseen

Tytöt alkavat olla jo sen ikäisiä että kulkevat mukana kauppareissuilla ym. asioilla, ja joskus saatetaan lähteä ihan vaan huvikseenkin (ilman että tapahtuma päättyy fiaskoon, hurraa!) kaupungille ihmettelemään. Samaan aikaan ulkoiluvaatteet alkavat kokea melkoisia äärikokemuksia neitosten rymytessä hangessa, lätäköissä, sepelillä, kurassa, hiekassa, turpeessa jne, joten kaivattiin siistimpää 'edustus'varustusta.

Pitkään etsin sopivaa takkikaavaa, mutta juuri sitä mitä ajattelin ei löytynyt. Ottobresta 3/09 löytyi riittävän lähelle oleva kaava (Traffic), ja reilusti kaavaa kaventaen ja hihoja ja helmaa pidentäen sain ommeltua n. 98 cm Pupu- ja Kettutakit tyttösille.

Kankaana on Ikean paksu puuvillakangas, jota kului kahteen takkiin yht. 2m. Ylimääräistäkin jäi reiluhkosti, mutta kuvioiden kivan kohdistuksen puolesta pelivaraa ei ollut liiaksi. Toisen takin etumukseen pääsivät puput, toisen etukappaleelta löytyy hiippaileva kettu.

Selkäpuoli on molemmissa takeissa samanlainen. Kuvana orava olisi kyllä ollut ihana edessäkin, mutta ajatuksena suuri määrä valkoista kaikista riskialttiimmalla alueella hirvitti. Takit on vuoritettu puuvillakankaalla. Oman takin tunnistamista helpottamaan toisesta takista löytyy hennon ruohonvihreä vuori ja vihreät resorit, toisesta vaaleanpunainen vuori ja pinkit resorit.

Pitkään mietin ompelisinko etukappaleille taskut, mutta annoin kiusaukselle periksi, ja taskujen sijaan ompelin takkien helmaan ja huppuihin somisteeksi muutaman pienen pitsiliinan. Suloisuus sentään!

Aivan ongelmattomasti ei takkien ompelu sujunut, mutta onneksi Tosimummon luotto-ohjeista löytyi jälleen selkokielinen opastus takin vuorittamiseen. Samaisen blogin ohjeista jäi päähän omantunnon lailla kolkuttamaan muistutus, että siistiin lopputulokseen vaaditaan muutakin kuin taito ommella - ja niin purin, silitin, aukileikkasin saumoja ja hioin tikkauksia ihan viimeiseen saakka. Ja kyllä, jälkimmäisenä tehdystä takista tulikin huomattavasti ensimmäiseksi ommeltua siistimpi! Harjoittelu kannattaa aina, vaikka kyllä se tällaista hieman hätäisempää välillä aika kovasti kyrsiikin. ;)

Lattiatyynyt

Lattiatyynyt syntyivät tilkuista. Kätevä tapa saada suuri määrä hieman epämääräisiä kangaspaloja käytettyä järkevästi. Tilkkujen lisäksi ujutin sekaan muutaman kirpputorilta mukaan tarttuneen puoli-ilmaisen, herkullisen värisen kauluspaidan taskuineen päivineen. Tyynyjen puoliskot ovat tarkoituksella erivärisiä, näin sain neljä erisävyistä, toisiinsa sointuvaa kokonaisuutta yhdisteltäviksi keskenään.

Viitteellisenä ohjeena käytin Suuren Käsityölehden 2/11 lattiatyynyä. Tyynyt ovat hulppeita, halkaisijaltaan 75 cm! Alkuperäisen ohjeen tyyny koostuu 15:sta sektorista puolellaan, mutta määrä tuntui hurjan suurelta. Omat tyynyt tein kahta sektoria pienemmiksi ja hyvin onnistui näinkin. Ryppyjä riittää, mutta niitä ei kuitenkaan ole liikaa. Koska tyynyjen yksi päätehtävistä oli kangastilkkujen tuhoaminen, en ohjeesta poiketen välittänyt langansuunnista lainkaan. Olipa muuten vapauttavaa!

Kierrätysajatusta on toteutettu myös tyynyjen täyttämisessä. Tyynyt ovat nieleet sisäänsä yhteensä kymmenen kierrätyskeskuksesta ostettua littaan nukuttua tyynyä. Kalliiksi ei tullut, sillä yhden tyynyn hinta vaihteli 0,20-1,50e välillä. Ummehtuneen hajuisista ja nuhjuisista tyynyistä jäi vain muisto kuudenkympin tehopesun ja kuivausrummutuksen jäljiltä.

Tyynyt löytävät tiensä - jälleen kerran- tyttöjen leikkeihin. Ystävä totesikin hivenen sarkastisesti (ja ihan kyllä syystä!) että 'sä voit ommella ihan mitä vaan ihanaa sillä verukkeella että ne tulee tytöille!' Niinpä!