Eräänä päivänä tyttösten heräillessä päikkäreiltä kyselin mitä haluaisivat tehdä. Vastaus tuli kuuluvasti kirkkaalla äänellä: "Äiti, ommellaan! Ommellaan pipo!" Ja mehän ommeltiin!
Kaksivuotiaan keskittymiskyky voi venyä uskomattomiin mittoihin tekemisen ollessa mieluista. Neitoset seurasivat tarkasti vierestä kaavan piirtämistä, kankaiden leikkuuta ja -mikä parasta- pääsivät ommeltaessa syliin "ompelemaan". Kankaaksi valitsivat tietenkin Taikametsää, sitä "ihanan pehmeää kangasta".
Illalla talon hiljennyttyä ompelin pipon sivuun rusetit ja napit somisteeksi. Näillä kelpaa viilettää viilenevässä syyssäässä!
Söpöjä pipoja!
VastaaPoistatosi söpöstykset!
VastaaPoistaKiitos! :)
VastaaPoista